sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
17
Musiikkia
Kuuntelen bluesia. Kuvittelen käveleväni pitkää peltotietä jossakin kaukana täältä. On kuuma ja hiki virtaa selkää pitkin...jostakin kuuluu letkeä blues...jotenkin sellainen musiikki saa jalan taputtamaan lattiaa..
Pienenä kun koulussa kaikilta kyseltiin lempikappaletta, viittasin ja sanoin; "Rantakoivun alla" Opettajani katsoi minua paheksuen ja kysyi, enkö tiennyt mitään lasten laulua? En ymmrtänyt, koska meillä kuunneltiin ja laulettiin tangoja , valsseja ja sellaista aikuisten musiikkia. Minusta ne olivat hyviä. Olisi pitänyt tietysti joku hämähämähäkki-laulu sanoa, mutta tangot ja valssit soivat päässäni.
Meillä oli sellainen sukulais kesämökki jossa iltaisin kävimme uimassa ja saunassa, joimme kahvit ja lähdimme kotiin. Paitsi Juhannuksena. Viikonloppuisin kuuntelimme autoradiosta lauantaitansseja ja opettelimme tanssimaan. Vanhemmat opettivat askeleita ja me lapset tanssimme, niin että metsä pöllysi. Se oli ihanaa aikaa. Myös siitä varmasti jäi kiintymys tanssimusiikkiin ja tanssimiseen.
Olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Halusin oppia soittamaan jotakin. Minulle ostettiin piano. Muistan vieläkin sen tuoksun. En kuitenkaan oppinut koskaan nuotteja ja siihen se juttu sitten jäi. Kävin soittotunneilla, opettajani koulusta opetti kotonaan , ja se oli jotenkin vaan niin tuskallista...sekin jäi sitten siihen. Piano Valtolan punaisen kirjan puoleen väliin... kunnes opettaja huomasi etten ollutaan niitä nuotteja oppinut ja alkoi räyhätä ...soitin kaikki läksyt ulkomuistista...
Nuoren ihmisen musiikkimaku on niin erilainen eri aikakausina... Toisaalta se on niin hienoa. Mieheni on vienyt minua moniin konsertteihin ja olen päässyt kokemaan niin uskomattomia elämyksiä ympäri maailmaa, Musiikki on mahtava juttu, ilman musiikkia ei ole mitään. Voin toki istua ulkona ja kuunnella vain lintujen laulua, mutta sehän onkin musiikkia.
Opetajani laittoi minut lapsena kaikenlaisiin laulukilpailuihin. Kyllä niitä lusikoita on laatikoihin keräänytynytkin. Silloin kilpailun voittajat saivat hopeisia lusikoita. Nyt en kehtaisi mennä edes Karaokea laulamaan...
Musiikkia onneksi tulee koko ajan lisää, mutta jotkut kappaleet ovat vaan ylitse muiden ja aina uudelleen ja uudelleen niitä pitää kuulla.
Onneksi kaikkea musiikkia ei ole vielä tehty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti