torstai 2. huhtikuuta 2015


  10

  Pääsiäinen

  Jo vain.  Lapsena Pääsiäinen oli lähinnä muutama suklaamuna, mämmiä ja rairuohon kasvattelua. Parasta siinä oli ruohon leikkaus, se tuoksu oli jotenkin niin kevään vihreys ja tuoreus.  Pajunkissoja maljakossa ja vähän  tipuja  ja pupuja sitten siihen ruoholle koristeeksi.  Meillä ei laitettu koskaan lammasta.  Äitini sanoi että se maistuu villasukalle.  Se siitä sitten.  Ei se että olisin siitä mitenkään katkera, en siitä kyllä vieläkään tykkää, vaikka sitä välillä kahvissakin ollaan marinoitu ja valkosipuleita kourallinen tungettu sekaan, ei vaan iske, niin ei iske.

  Täällä kaupungissa asuttuani jo yli kaksikymmentä vuotta, totuin siihen että tuli hirveä syyllisyys, jos muutaman oksan katkoi pajuista, kun en sitä ennen tiennyt, että se on kielletty.  Mutta salaa niitä kuitenkin käytiin lähipelloilta hakemassa.  Enhän minä tiedä kenen peltoja ne ovat, keneltä luvan edes kysyisin...

  Virpomisoksia sitten tehtiin urakalla.  Ensin oli isosisko kaverisa kanssa ja pienet noidat otettiin mukaan   Poikakin puoliksi pakotettiin laittamaan hame päälle ja naamat maalattiin...hellyyttäviä pikkunoitia heistä tulikin.   Valtava kasa suklaamunia jaettiin tasan ja kaikki meni hienosti.  Sitten poika alkoi olla liian vanha siihen hommaan...mutta jos ei käy virpomassa, ei saa myös suklaamuniakaan.  Mikä oveluus, hän toimi turvamiehenä tytöille, ettei meidän talojen välillä vaan tule rosvoa ja varasta kaikkia munia, hän pyöräili sopivan matkan läheisyydessä ja oli tavallaan hommassa mukana.  Suklaamunat jaettiin taas tasan!

Sitten tulee se hetki kun ei se enää ole hauskaa, vaan lapsellista, ja vaikka haluasikin, ei enää kehtaa...

 Nyt sitten valmistauduttiin Palmusunnuntaina siihen että joku tulee soittamaan ovikelloa.  Suklaamunat odottivat oven pielessä... siirrettiin kauppaan lähtöäkin sen takia , kun näimme että noitia oli naapurin oven takana, kohta soisi meidänkin ovikello ja siellä pikkunoidat virpoisivat...

  Eipä tullut kuin yhden kerran noitia ovelle... nyt on paljon munia, nyt ne syödään sitten itse...

  Eipä tehdä lammasta tänävuonna, appiukko tekee kuitenkin..

  Yksi vaivainen virpomisoksa maljakossa ja ohra kasvaa jo kymmenen senttiä pitkänä , kohta pääsen puimaan....


Virvon varvon tuoreeks terveeks,  tulevaks vuodeks, vitsa sulle , muna mulle...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti