11

 Vanhemmuus

  Kun tietää olevansa raskaana, sitä ensin alkaa pelätä synnytystä.  Pelko hiipuu vähitellen ja oloonsa alkaa tottua.  Joskus sitä ollaan niin energisiä, ettei mikään väsytä ja kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja jaksaa mitä vaan.  Toiset voivat pahoin  alussa, jotkut pari kuukautta ja toiset jopa synnytykseen asti.

  Itse olin energinen, en voinut huonosti ja synnytyskin oli kaikenkaikkiaan helppo.  Jopa kaksoset syntyivät helposti, vaikka toinen nyt olikin vastarannan kiiski ja päätti sitten pidemmän kaavan kanssa tulla tähän maailmaan mutta eipä siitä sen enempää.  Ei synnytyskertomuksia.

  Sitten nämä piltit ovat pieniä nyyttejä.  Samassa sairaalan  huoneessa ollut rouva sanoi ikimuistettavat sanat  ; Rouvat hyvät, näistä lapsista on sitten huoli hautaan asti!"

Silloin se tuntui vaan sellaiselta lausahdukselta, mutta se olikin niin totta, kuin olla vaan voi...

  Kun kouluikä saavutetaan , on jo siis takana seitsemän äkkiä elettyä vuotta.  Koko ajan vanhempana ajattelee, että osaispa nyt jo istua, oppispa kävelemän,  voi kun osais jo itse syödä ja pukea...sitten yhtäkkiä koulun ovet aukeavat ja maitohampaat tippuvat suusta.

  Kun koulu alkaa, alkaa myös se tietynlainen itsenäistyminen.  Siis mun mielestäni vasta silloin. Nuoret äidit ovat monet sitä mieltä, että jo kaksivuotias on fiksu ja ymmärtää kaiken ja heille annetaan jo vastuuta syömisistä ja pukeutumisestakin.  Kyllä, olen kuullut kun nuori äiti kysyi noin kaksivuotiaalta lapseltaan kaupassa, mitä hän haluaisi syödä ?... huhhuh.  Sen ikäinen lapsi juuri ja juuri tajuaa, että hän on irrallinen olento, jos nyt vielä sitäkään...

  Sitten sitä muutama vuosi menee niin että on vaan koko ajan joulujuhlia ja kevätjuhlia, kunnes pitää tehdä valinnais- sitä ja valinnais-tätä ja lapsi alkaa katsella sinua alaviistoon, koska on jo sinua pidempi, vaikkakin vasta rippikouluikäinen onkin.

  Sitten päätetään kouluihin haut ja piltti ei tiedä yhtään, mitä haluaa tehdä.  Ei ollut sitä lapsuuden toiveammattia, eikä näytä tulevankaan.. No mitäs, onneksi koulua voi nykyään aika helposti vaihtaa, jos joku ei nyt täysin nappaa, koska räpelletään kaiket tunnit kännykkää, kun siellä on paljon mielenkiintoisempaa...

Mutta kun sen koulun jatkon sitten lopulta keksii, se voi olla sitten tulevaiuudessa mahdollinen ammatti.

  Mutta monta mutkaa ja monta vuotta tämä  vie, tosin se onkin sitten mennyt nopeasti, ja alkaa se mietintä, millaista se oli kun lapset olivat pieniä... suloisia nyyttejä.  Kilttejä ja hauskoja pakkauksia, jotka keksivät kaikenlaista mukavaa, ja kaikki oli niin rattoisaa. ( aika kultaa muistot)

  Ymmärsin sen nyt kun meidän lapset ovat iältään tällä hetkellä 30v ja kaksoset täyttävät tässä  kuussa jo 21v

  Nyt on takana se valvominen, kun teinit häipyvät yöhön ja kirjoittavat tekstiviestejä, saadaanko jäädä yöksi, tai vaan että en pääse täältä pois... Ja jos sitä viestiä ei tule tai vastausta niin kaikki mahdollinen ikävä paha on varmasti tapahtunut...Hirveä huoli .  Uni ei tule.  Kunnes se ovi käy ja talo on taas rauhallinen.

  Tytär sanoikin kerran, kun lähti kaverille juhlimaan. ( Sanoimme tietenkin kaikki fraasit, ei sitten oteta juomaa vierailta, ollaan kiltisti ja niin edelleen...)   Voisitko joskus vaan sanoa; Pidä hauskaa...!