15

  Koulussa

  Juttelimme erään asiakkaan kanssa siitä, kun lapsi on menossa kouluun, aloin heti muistella sitä, kuinka olin itse ekaluokkalainen...

  Se on kuin eilinen päivä, kyllä!  Muistan erittäin hyvin sen tunteen kun astelimme Talolan kouluun vuonna1967 syksyllä.  Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi, kun noin vanhat jutut ovat kristallin kirkaana mielessäni, mutta en muista nykyään, mihin olen lukulasini laskenut...

  Koulu sijaitsi, ja sijaitsee vieläkin, lapsuuden kodistani noin kilometrin kävelymatkan päässä.   Pienen mäen päällä, keskellä peltoa, nykyisin siihen ympärille on rakennettu uusi koulu ja taloja.

Muistan sen tuoksun, kun astelimme koulun eteiseen.  Puiset lattiat ja eteisessä oli rivissä koukkuja johon jätimme takit.  Ensitöiksemme teimme niihin laput jokaiselle omansa.  Meillä oli samanlaiset ruskeat nahkakengät Anjan kanssa.  Meistä tuli heti kaverit.  Luokassa oli vaan yksi opettaja, mutta hän opetti kahta luokkaa.  Luokat olivat aika isoja, meitä oli monta ekaluokkalaista jotka vähän pelokkaina astelimme kahdenistuttaviin puisiin pulpetteihin.  Kannen alle saimme laittaa sen ihan ensimmäisen kirjan, Aapisen. Ja sen penaalin johon saimme ne uudet lyijykynän ja pyyhekumin.

  Muistan, kuinka opettajamme Kerttu, oli sellainen vanhanajan touhukas nainen.  Hänen poikansa oli myös mukana luokassamme, vaikka oli meitä muutaman vuoden nuorempi.  Silloin ei päiväkoteja ollut, ja hyvin Ville meidän mukana siellä meni.  Opettaja pyysi tuomaan kouluun ruokaliinan.  Se laitettiin pulpetille, kun ruoka tuotiin yläkoulun keittolasta maitokärryillä kouluumme.  Ruoka haettiin luokan edestä joka jaettiin sieltä lautasille ja syötiin sitten omassa pulpetissa.  Leipä tuotiin kotoa.

  Ruokana oli vaihtelevasti , perunoita ja kastiketta.  Kaalikeittoa, Veripalttua. Maksastroganoffia. Tillilihakastiketta. Kieltä.  tässä niitä ikimuistettavia.  Yllätykseksi tillilihakastike oli ihanaa, tykkäsin siitä erityisesti.  Keittäjämme oli mainio kokki ja kaikki ruoka maistui.  Paitsi kerran, joku oksensi kaalikeiton lattialle...

  Osasin jo lukea kouluun mennessäni.  Minulla on isoveli, joka oli jo koulussa ja luin silloin jo hänen koulukirjojaan.  Mutta koulussa opeteltiin siitä huolimatta A:sta lähtien, vaikka joku olisi osannutkin lukea...

  Talviset liikuntatunnit olivat yhtä tuskaa.  Hiihtää piti, vaikka kunnollisia suksiakaan ei kaikilla ollut.  Itselläni oli sukset joissa oli vaan sellaiset nahkalenkit siteinä... eipä minusta hiihtäjää tullut....

  Käsityö oli kivaa ja opettajamme pitikin sellaisia askartelukerhojakin, joissa kävimme iltaisin ahkerasti.  Mellä oli monenlaisia kerhoja. Liikuntakerho, joka pidettiin Nuortentuvalla, nuorisoseuran talolla ja tanhukerho oli myös siellä.  Koulussa oli myös rainakerho, jossa opettaja näytti rainoja kuva kuvalta ja kertoi tarinoita. Luokkahuone piti silloin pimentää verhoilla. Ja saimme istua pulpettien päällä, että näimme paremmin.

  Joka lauantai meillä oli esiintymispäivä, jolloin jokaisen piti esittää jotain. Laulu tai runo.  Se ei kaikille ollut ollenkaan mukavaa, varsinkaan pojat eivät tykänneet laulaa...  Meillä oli myös postilaatikko johon sai jättää kirjeitä.  Ne jaettin aina lauantaisin kaikille.

  Tunneilla, kun opettaja jotain kysyi, viittasimme, opettaja sanoi nimen ja sitten noustiin pulpetin viereen ryhdikkästi seisomaan ja vastasimme , istua sai vasta, kun opettaja antoi luvan.  Voi aikoja voi niitä hyviä tapoja...

 Välitunneilla  liikuimme monella tavalla ja hiki päässä juoksimme , kun välitunti loppui ja järjestäjä soitti ovella lehmänkelloa, juoksimme oven eteen.  Järjestäjä huusi ovella: " Hiljaisuus! Nopeasti riviin! Rivi suoraksi!  Ja sisälle!   :)

  Ei tullut mieleenkään jutella kaverille tunnin aikana, opettajan pelko oli todellista, vaikkei kukaan enää karttakepistä sormille saanutkaan napautusta...

  Kilttejä olimme... kunnes vähän vartuimme...