16

  Nyt

  Kun kaikki lehdet ovat pullollaan sitä, että pitää elää hetkessä.  Nyt.  Niin, oikeastaan se on aika hankalaa... kun helposti huomaa, että miettii mielessään, silloin kun... eli menneessä.  Sitten kun, eli tulevassa.  Miksi ihmeessä ei todellakaan voisi ajatella, että Nyt!?  Sitä ei vaan osaa elää hetkessä.  Kun katselee jotain lempisarjaansa, tulee välillä mieleen, että ne pyykit pitää laittaa koneeseen...ei voi vaan katsella ja olla siinä.  Kun syö vaivalla valmistamaansa ruokaa, ajattelee jo jälkiruokaa...

Lapset täyttivät eilen 21vuotta.  Ajatukset laukkasivat tahtomattaan siihen hetkeen, kun jouluaaton aattona ultrassa lääkäri totesi, että täällä taitaa olla vähän enemmänkin katseltavaa...menneeseen aikaan , kuin eiliseen...

 Lapset ovat "aikuisia"  vaikka eivät tietysti omat lapset koskaan ole, kun he ovat meidän lapsia. Vanhempi tytär jo kolmekymmentä... väkisin ajatus karkaa myös siihen, kun olin nuori ja yksityisyrittäjä, en voinut kauaa olla äitiyslomalla.  Koenko huonoa omaatuntoa vieläkin.? No en onneksi, sillä olihan hänellä loistava hoitaja aivan naapurissa.

Ajatukset kulkevat vaivihkaa joskus nuoruuteen... millaista oli silloin kun itse olin nuori. Näissä kirjoituksissanikin ovat jo olleetkin.    Myös miltä tuntuu kun on aikuinen?  Siis olen aikuinen, mutta se ei tunnu siltä, vai miltä sen kuuluu tuntua?

Odottaa lomia, kesää, ruohontuoksua, kaffepaussia.  Kun lapsi on pieni, odottaa, että oppisi puhumaan , kävelemään...sitten onkin yhtäkkiä aika kun lapsi kävelee ovesta pihalle, ja lähtee kotiin.  Siis omaansa.  Se koti on jotain muuta kuin se jossa on parikymmentä vuotta eletty vanhempiensa kanssa.  Sitten alkaa odottaa lapsia käymään kotona...

  Eipä eläkkään tässä ja nauti siitä että osaa kirjoittaa ja tehdä ajatuksista sanoja ja lauseita joita muut saavat lukea, jos haluavat.  Että saa nauttia omasta rauhasta, kuunnella samalla musiikkia ja muistaa että kaikki on tällä hetkellä, juuri nimenomaan tällä hetkellä, hyvin.

  Ihmisillä on kiire pois tästä hetkestä jonnekkin muualle jossa on jotain muuta.  Hetkinen. Onko siinä mitään järkeä?  Eletään jo sitä tulevaa mielessään, vaikka ollaan nyt tässä.  Kun kävelen sorsalammen ohi, usein mietin, että kirjoitan tästä hetkestä, kun sorsat uivat ja jutustelevat toisilleen ja lipuvat hiljaa lammen rasvatyynessä vedessä vanoja tehden...se hetki menikin jo ja unohdin sen kun pääsin kotiin...

  Lapsena sinulta kysytään usein; " Mikä sinusta tulee isona?"  Onpas todellakin tyhmä kysymys.  Eihän sitä monikaan tiedä.  Poikani halusi pienenä kokiksi, kävi puusepän koulun ja nyt haluaakin korjailla autoja.  Tytär ei tiennyt yhtään, mitä haluaisi tehdä, eikä varmaan tiedä vieläkään ihan täysin, mutta tekee kuitenkin yötyötä. Ravintoloissa vai mitä yökerhoja ne nykyään ovatkaan.  Vanhin tytär sanoi joskus 6-vuotiaana ettei koskaan muuta pois kotoa, vaan hoitaa meitä, kun olemme vanhoja... jotain tapahtui, muutti pois jo vuosia sitten...  :)

Itse olin noin neljä vuotias, kun sain päähäni, että minusta tulee kampaaja... yli kolmekymmentä vuotta olen sitten parturi-kampaajahommia tehnytkin.  Sanotaan että poikkeus vahvistaa säännön.

  Mitä haluan tehdä isona?  En tiedä, mutta teen nyt tätä ja paljon muuta.  Kun olen 15 kiloa kevyempi, tulen onnelliseksi, koska olen hoikempi.  En usko sitäkään.  Ei onnellisuus ole kiloista kiinni, vaan tunnetko itsesi onnelliseksi, oletko  onnellinen ?  Sekin on jotain mikä ei ole nyt, vaan pitäisi tulla joksikin...

  Arkipäivän psykologiaa.  Kerran eräs psykologi on sanonut.  Tee se nyt, Ettei sitten vanhana mummuna tarvitse katua, että mikset silloin tehnyt. Niin totta!