29

  Aika-suhteellista

  Kun alkaa miettiä, mihin aika on mennyt, tai kulunut... mitä ikinä se onkaan tehnyt, huomaa kuinka vaikeaa on hahmottaa, miten pitkä aika jostakin tapahtumasta on mennyt.  Hankimme uuden Grillin  sinä vuonna, kun lapset pääsivät ripille.  Paistoimme makkaraa ja vietimme aika rentoa iltaa vieraiden kanssa ..   Se kaasugrilli on todella hyväkuntoinen, eikä uskoisi että se on ollut kovassa käytössä jo kuusi vuotta...

  Vesisänkymme patja alkoi vuotaa ja siinä patjaa tyhjentäessämme mietimme, että eipä siitä nyt niin kovin montaa vuotta ole, kun ostimme siihen patjan... mutta sitten hetken mietittyämme yhdistimme siihen mielikuvan siitä, kun lapset täyttivät sen ilmalla ja hyppivät sen päälle pihalla... Olihan siitä jo aika monta vuotta...

  Kun muutimme tuohon taloon, kotiimme oli Estonia juuri uponnut... Yhtäkkiä ajateltuna ei tulisi  mieleen, että siitäkin tapahtumasta on jo parikymmentä vuotta...

  Vuosien kulkua ei voi, eikä pidäkkään niin tarkkaan miettiä.  Mitä tarkempaa väliä sillä on, onko jostain asiasta kulunut kuusi tai kymmenen vuotta..  Joskus liikaa tulee miettineeksi esimerkiksi omaa ikäänsä.  Vertaa helposti nuorempiin ihmisiin itseään.  Tavatessaan samanikäisiä kavereitaan, tulee miettineeksi, olenko minä vanhentunut yhtä paljon tai enemmän, kuin hän.?  Kuinka paljon sitä elämässä on tapahtunut asioita.  Kun katselee vanhempia ihmisiä, tulee miettineeksi, että minkälainen ihminen olen vanhana, vai tulenko koskaan noin vanhaksi ?   Mikä yleensä on vanha?  Ikä on vain numeroita... ovathan ne vuosia, ihmisen iässä märiteltynä, mutta mitä se merkitsee...  Joskus vuosi menee nopeasti ja joskus se tuntuu käsittämättömän pitkältä ajalta.

  Silloin kun on kivaa, aika menee nopeasti ja kun odottaa jotain tapahtuvaksi, aika ei tahdo millään kulua...

  Sain kerran kummitädiltäni, Anjalta , sellaisen taulun, johon oli kirjoitettu lause;  " Tee työtä, kun eläisit ikuisesti.  Rakasta kuin kuolisit huomenna!"

 Sinäpä ohjetta elämälle!

  28

  Juhannus

  Muistan silloin joskus kakarana, kun olimme suvun mökillä aina viettämässä Juhannusta.

 Mamma oli jo aikaisin päivällä käynyt siivoilemassa mökkiä ja hänellä oli aina tapana koristella mökki koivun oksilla ja tietysti jokaisen talon rappusten pielessä piti olla pienet koivut, niin mökilläkin...Tunnelma syntyi pienistä asioista, ja ne riittivät !

Yksi perhe toisensa jälkeen suuntasi järvelle ja oli todella jännittävää arvailla kenen auto sinne jo oli  tullut ennen meitä... Kaikki olimme serkuksia ja kaikki olivat yhtä iloisia kun saimme porukan kasaan.

 Miehet,  siis isät nappailivat siinä pitkin iltaa juomaa ja äidit pitivät huolta lapsosista jotka silloin tietysti uiskentelivat kaikenaikaa ja juoksivat välillä saunaan.  Silloin oli aina, huom. aina lämmintä.  Ei koskaan satanut , eikä ollut tuulta, eikä kylmä.  Juhannuksena oli kuumaa ja ihanaa.  Meitä oli toistakymmentä eri-ikäistä  mukulaa.  Juoksimme ympäri metsiä ja tanssimme autoradion säestyksellä, tai kasettimankassa  lauloiVirve Rosti  ; Kun chigago kuoli... tai  Ajetaan me tandemilla...

Uimassa ja sunassa kävimme niin kauan, että sormet olivat ryppyiset, huulet siniset ja hampaat kalisivat.  Siinä vähempikin suojarasva jo häviää kropasta sillä liottamisella...

Sitten juotiin Juhannuskahvit, ja syötiin pullaa ja grillattiin makkaraa pienessä grillissä jossa poltettiin käpyjä.  Elämä oli jotensakin lokoista.  Ei ollut väliä, millaisilla vaatteilla sinne mökille menimme tai kuinka hiukset olivat saunan jälkeen.  Kaikki vain olivat ja nauttivat.  Toiset joskus vähän enemmän...

  Sitten tulivat aikuiseksi nekin pienet rääpäleet.  Muuttivat paikkakuntaa ja erottiin toisistamme.  Ei nähty, kuin sukujuhlissa..

  Omien perheiden kanssa vietetty juhannus on ollut vähän erilainen.  Vihta-ainekset on pitänyt kuitenkin aina jostakin metsän reunasta riipiä...

  Juhannussauna on perinne josta emme ole luopuneet.  Jos sinne on satu vihta, se tuo sitä lapsuuden ajan tunnelmaa, eikä siinä juuri muuta tarvita.  Kylmä olut ja grilliin makkaraa paistumaan.

  Tänä Juhannuksena, kun lapset ovat jo isoja , eivätkä he enää vietä meidän kanssamme näitä keskikesän juhlapyhiä, istumme varmaan kaksin lauteilla ja muistelemme, kuinka nopeasti nämä vuodet ovat menneet ja kuinka erilaista meidän elämämme nyt on.

  Toiset lähtevät Kauhavalle viettämään Lentäjän Juhannusta ja toiset olivat päättäneet jättää tämän sateisen Suomen ja lähtevät Kreetan Haniaan.  Sinne mekin olisimme halunneet mieheni kanssa lähteä....

Terveisin villasukat jalassa parempia kelejä odotellessa...

Hyvää Juhannusta itse kullekin !  ;)

  27

  Pyörä

  Niin, onhan mulla pyörä.  Vanha varastettiin pihalta.  Se oli sellainen kolmivaihteinen retkipyörä, Julia nimeltään.  Monta vuotta vanha mutta ihan toimiva ystävä.  Ostin sitten tilalle uuden, vähän enemmän vaihteita ja kauniskin. Sillä ei ole nimeä, paitsi että Nopsa-merkkinen. Edellinen taisi olla Tunturi...  No muutamana kesänä olen silloin tällöin ajanut aamuisin töihin.  Hervanta on siinä mielessä hankala työpaikka sijainniltaan että on sitten aikamoinen puskeminen aamulla.  Lukonmäen kautta kun tie on  12% kulmassa ei sitten kyllä millään pysty näillä lihaksilla sitä ylös polkemaan. E tarvitse edes kuvitellakkaan... Työ sinänsä jo taluttaakkin kun ensin puuskuttaa parit mäet siihen asti, että pääsee mäen juurelle.    Joskus enemmän pyöräilleenä pystyin sen jopa siihen hökkeliin asti polkemaan , joka on alkupäässä mäkeä. Se on joku huoltokeskus, graffiteilla koristeltu.   Se onnistui jopa sillä kolmivaihteisella pyörällä.  

  Eilen työpäivän jälkeen (joka oli siis taas yksi niitä tylsimpiä sitten aikoihin) päätin ottaa pyörän ja lähteä polkemaan.  Otin kunnianhimoisesti suunnaksi Hervannan ja Lukonmäen.  En tosin aikonut sitä polkea, mutta yllätyin etten jaksanut kovinkaan pitkälle. Vai pitäisikö sanoa korkealle...

  Siinä sitten talutin ja puuskutin ja mielestäni se mäki on venynyt myös pituutta viimekerrasta...Olin puolikuollut, kun pääsin ylös, mutta tyytyväinen, sillä pian alkoi alamäki.  Se siinä työmatkalla onkin paras vaihe, kun pääsee laskettelemaan vaan alaspäin kotiinpäin tullessa.  Aamulla vaan pitää lähteä aikaisin...  Onneksi meikäläisellä on työpaikalla suihku.

  No mutta onhan se pyörä hyvä kulkuneuvo.  Luonto lähellä ja maisema vaihtuu koko ajan aivan eri näkövinkkelistä kuin puolinukuksissa auton ratin takaa.  Mutta entäs mitäs sitten jos käy niinkuin tänäaamuna??  Unohdin silmälasit kotiin... Nopeasti vaan  autoon ja äkkiä hakemaan... Mitäs jos olisi ollut pyörällä liikkeellä...  Yleensä nappaan vaan jotakin evästä mukaani ja joskus voi olla isotkin kantamukset mukana.  Ei niitä pyörällä samalla tavalla kuljetella.  En edes mielelläni laittaisi reppua selkääni...

  Autolla kaikki on niin nopeaa ja helppoa.  Mutta tarviiko elämän olla aina niin helppoa...ja nopeaa?

  Tänään juuri pohdin sitä, kuinka rauhallista ja hidasta elämä  voisi olla jos asuisimme siellä jossakin vuoristossa, Bugarachissa, minne on pitkä ja mutkainen tie...siellä ei kiire ole missään vaiheessa ja kaikki samassa kylässä kävelymatkan päässä...siellä ei oikeastaan edes pyörällä tee mitään.

    Ellei sitten halua ajella vuoristossa, niinkuin eräät  ;)

  26

  Asiakas

  Tänään ensimmäinen asiakas oli juuri menetänyt viikonloppuna koiransa... Hän ei yleensä juuri ole jutellut, mutta nyt hyvin avoimesti kertoi, kuinka hänen rakas koiransa ja uskollinen ystävänsä ja perheenjäsen oli jouduttu viemään piikille.

Kaikki oli hyvin aamulla, kunnes yhtäkkiä koiran tassu oli ollut ihan veltto.  Hetken päästä koko jalka oli pettänyt alta ja siinä vaiheessa he olivat lähteneet lääkäriin ... Lääkärille mennessä jo melkeinpä koko toinen puoli oli halvaantunut, eikä mitään enää voinut tehdä...

  Mies kertoi niin kauniisti heidän koirastaan, että olipa taas lähellä, että tälläinen yliherkkä ihminen olisi voinut alkaa vetistelemään... mutta sainpas kuitenkin koottua itseni.  Hn sanoi, kuinka hänen vaimonsa oli mennyt viemään viestiä tyttärelleen henkilökohtaisesti ja kuinka hänen poikansa oli ollut todella surullinen...

  Kysyin, mitä mieltä hän oli siitä, että usein sanotaan, että pitää ottaa uusi koira tilalle.  Mies vastasi, ettei se ollut mikään pesukone, joka uusitaan.. Korjasin, että eihän sen tarvitse korvata sitä vanhaa koiraa, vaan olla joku vaikka toinen rotukin...Hän totesi, että pitää antaa ajan kulua, ehkä joku päivä vielä niin käykin...

  Koira on varmasti kuin perheenjäsen. Itselläni on kovin vähän koirasta kokemuksia.  Mutta kaikkien lemmikkien kuoleminen on ottanut aina lujille, olkoon se kuinka pieni hyvänsä....

  Olen miettinyt koiran ottamista ja jopa sitä vähän ehdottanutkin ihan viimeaikoina...  Mutta tunne on vähän ristiritainen.  Toisaalta haluaisin, toisaalta taas en.   Se että lapset ovat juuri muuttamassa pois kotoaan ja muuttaneetkin, tuntuu olevan oma elämänmuutos jo sinänsä.  Se että alkaisi taas uudelleen aloittaa "koulutus" alusta, ei ihan hirveästi houkuttele.  Tiedän, että koiralle olisi hoitopaikkoja, ja tyttäret haluaisivat kummatkin että sellainen mahdollisuus olisi, mutta jotenkin vaan  se huolettomuus tässä vaiheessa elämää  houkuttelee.

  Ne rutiinit, jotka koiran kanssa pitää olla, varmasti hetken aikaa jäävät päälle, ja tämänkin asiakkaan tavat ja tottumukset seuraavat vielä pitkään mukana... tassunäänet kuuluvat vielä lattialla...

25

  Miehet ja naiset

  Nyt ollaan isojen asioiden äärellä... Ei vaan.  Aamulla tuli vaan mieleeni, kun meinasin vahingossa ajaa pienen lokin poikasen päälle tuossa työpaikan parkkipaikalle kaartaessani.  Otin pienestä rääpäleestä kuvankin ja pienen videopätkän, koska lokkiäiti siellä katon päällä huusi kauhusta, kun lapsonen hortoili autojen välissä.  Siinä sitten tuli joku laitosmies autolla ja ihmetteli, mitä siellä kuvaan... Sanoin että se oli niin suloinen!  Hän siihen vaan totesi kuivakkaasti, että haluanko tulla sinne katolle katsomaan kunka "suloisia" ne oikeasti ovat?   No siinä nyt ainakin tuli selkeästi se ero

  Kun mies yhtäkkiä sanoo, että joku kaveri tulee käymään, tulee paniikki.  Pitää laittaa lehdet pois ruokapöydältä, siivota keittiö, ja muutkin huoneet ja samalla kiukuttaa, miksei nyt voinut aikaisemmin sanoa.  Tulee niin mieleen taas se vanha sketsisarja, josa miehet esittivät naisia.  Pullaa pitää tajota ja kahvia keittää, vaikka toinen tuli vain jotain työasiaa juttelemaan... Tuskin ainakaan kaikki miehet katsovat, onko häntä vasten siivottu...

  Kaupasta haetaan juuri vain ja ainoastaan se, mitä tarvitaan.  Lidl on siitä ärsyttävä kauppa, että aina tekee kuitenkin mieli katsella, mitä siinä keskikäytävällä tarjotaan... mutta mies kävelee määrätietoisesti ruokapuolelle ja myös yhtä määrätietoisesti kassalle ohittaen keskikäytävän sujuvasti.

  Kun mies aloittaa urheilun, hän urheilee varmaan loppuelämänsä.  Kun nainen aloittaa jonkun urheilun, hän vaihtaa lajia useasti ja joskus kyllästyy ja lopulta lopettaa urheilun.

  Kun mies menee parturiin, hän sanoo mitat ja istuu lukemaan lehteä.  Kun nainen menee kampaajalle hän varaa 2-3 tuntia aikaa ja sanoo kampaajalle, ettei yhtään tiedä mitä haluaa, mutta tee jotain kivaa!

  Kun mies lähtee juhliin, hän käy suihkussa ja laittaa puvun päälle.  Kysyy naiselta, minkä paidan ja kravatin laittaa?   Kun nainen lähtee juhliin, käy suihkussa, laittaa hiukset (ellei käy kampaajalla)  meikkaa, lakkaa kynnet, raakaa sääret (toisessa järjestyksessä)  etsii päällepantavaa (ellei edellinen viikko ole mennyt juostessa kaupassa vaatteita etsiessä), valitsee sukkahousut ja kengät, korut...ja vaihtaa vielä viimehetkessä ne pariin kertaan...sillävälin mies makaa ottamassa aurinkoa ja käy sen suihkun sitten varttia ennen kuin ollaan lähdössä...

  Toisille miehille auto on vain kulkuväline. Toisille miehille auto on perheenjäsen.  Sitä pestään ja vahataan vähän väliä. Imuroidaan ja suihkutellaan silikonia kojelautaan..

  Toisille naisille auto on liikkumaväline jonka takapenkiltä voi löytyä vaatteita joka lähtöön, suklaakääreitä ja karkkipusseja, juomapulloja ja roskia muuten vaan joka puoleleta.  Toisille naisille se on kuluväline, jonka mies on laittanut moitteettomaan kuntoon ja joka kiiltää ja loistaa ja on siistissä kunnossa, aina valmiina.  Tankki täynnä tuoksuvaa menovettä, pissapoika valmiina palvelukseen ja öljyt katsottuna!

  Kun mies lukee lehteä, hän lukee sen alusta loppuun(tai lopusta alkuun) mutta yhdellä kerralla.  Kun nainen lukee, hän selailee ja katselee kuvia ja jättää sen usein kesken ja ehkä pöydälle auki, jotta voi jatkaa siitä, mihin jäi, kun piti välillä mennä tekemään jotain muuta...

  Kun mies tekee ruokaa, hän paistaa pihvin.  Kun nainen tekee ruokaa, hän tekee salaattia ja sekoittaa kastikkeet, keittää parsakaalia ja pilkkoo juureksia ja vihanneksia, marinoi ja maustaa. Kattaa pöydän ja täyttää vesikannut ja laittaa servetit.  Siinä jossain vaiheessa myös pyöräytää jälkkäriksi mummon marjapiirakan  ;)

  Kun mies on vaihtolämpöinen, hän kulkee shortseissa ja t-paidassa toukokusta syyskuuhun.  Kun nainen on jotain muuta kuin vaihtolämpöinen, hän tarvitsee sukat ja takin vaikka olisi keskikesä ja kolmekymmentä asteetta lämmintä.  Kun välillä on liian kuuma ja välillä kylmä!  Koskaan ei ole tasaisen mukavaa lämpötilaa... vaikka miehen mielestä on!

  Kaikki miehet eivät tietysti käyttäydy kuten kuvasin, mutta usein kuulee juuri näin käyvän...

  Olisi kyllä aivan liian monimutkaista asua naisen kanssa... miehet taitavat olla vielä kärsivällisempiäkin kuin naiset...



 

 

 

  24

  Ruokaa...

  Joka päivä pitää tehdä ruokaa, sehän on selvä.  On niitä lempiruokia, joita voi tehdä enempiä ponnistelematta, koska ei tarvitse miettiä, miten tehdään, vaan se käy jo lähes automaattisesti, kun niitä samoja tulee niin usein tehtyä.  Varmaan osaiain unissanikin tehdä Cobbin salaattia tai spagettikastiketta tai makaroonilaatikkoa...Kuinka monta erilaista ruokaa on olemassa... kuitenkin usein päätyy samoihin tuttuihin juttuihin.

  Silloin lapsena oli joitain ns inhokkiruokia. Perunat ja läskisoosi, maksastroganoffit ja veripaltut, joita ei enää lapsille koulusa ole vuosikausiin tarjottu.  Silloin kyllä oppi syömään kaikenlaista, ei niin hyvää, eikä maukasta, mutta oppi olemaan ronkeloimatta pienistä.  Sillä jos et syönyt, vaikkei mieli tehnytkään, tuli nälkä.

  Muistan kun tuli lasagnet, pizzat ja hampurilaiset.  Lasagnea opin tekemään jo 80-luvulla.  Asuimme malla eikä mitään saanut valmiina kaupasta, oli siis tehtävä itse.  Pizzaakin opin nopeasti tekemään, mutta kotitekoisia hampurilaisia vasta joskus myöhemmin ...eipä niitä siihen aikaan vielä harrastettu.

  Parsakaali on meidän perheen koetinkivi.  Nuoret miehet joutuvat aina sitä syömään, vaikka eivät olisi koskaan tykänneetkään... vävypoikakin oppi ja väittää tänäpäivänä jopa tykkäävänsä siitä...   ;)

  Jälkkäreitä en ole paljon harrastanut, mutta yksi on ylitse muiden. Mamman marjapiiras, se johon tulee kermaviiliä ja marjoja.  Se on pettämätön suosikki.

  Äitini teki paljon leipomuksia, kun olin pieni.  Kuivakakkuja pipareita, kääretorttua, omenapiirakkaa, taatelikakkua, ja pullaa!  Monta vuotta leivoin itsekin pullaa ja sitten alkoi tuntua, ettei oikein kukaan niistä välitä.  Tytär kävi koulua, jossa heillä oli työharjotteluaikana kahvila.  Siellä hänestä kehkeytyi lähes pullavastaava, kun ne korvapuustit olivat todella hyviä.  Eipä niitä oikein muut siellä osanneet tehdäkkään...

  On kiva, että on voinut opettaa lapsilleen joitain asioita niin että he sitten mielellään niitä tekevät.

  Toinen tytär hallitsee juustokakut, joita taas tuskin koskaan en itse ole leiponut.

  Kaikilla on omat bravuurimme.   Mitäs jos leipoiskin pitkästä aikaa pullaa......

 

  23

  Kesällä

  Kun energia  lopputalvesta alkaa olla vähissä, alkaa armoton kevään ja kesän odotus.  Taas juuri niin , ettei voi vaan elellä tässä hetkessä..  Sitku, mutku...ajassa vaan kaikenaikaa.   Olen kevään lapsi.  Syntynyt vapun alla, aatonaattona.  En pilaa kenenkään Vapunviettoa synttäreilläni.  Olen valosta elävä ja tuoksuja tunteva.  Vähän liiankin.  Odotan niitä vaaleanvihreitä hiirenkorvalehtiä koivuihin.  Tuomen tuoksuja ja sireenin sinisiä ja valkoisia kukkia. Tunnen linnunlaulujen soinnit, vaikken lintuja tunnistakkaan.  Satakieli asusti kerran maalla asuessani puutarhassa, se lauleskeli niin raivokkaasti, että oli vähitellen jo häädettävä se nurkilta pois omalla laulullaan... nauhoitimme sen omaa laulua ja soitimme sitä puutarhaan päin, satakieli lähti.

  Kaupungissa terassit täyttyvät janoisista ihmisistä ja naamat paistuvat punaisiksi, kun kontrolli alkaa pettää, kun ei enää muisteta, kuinka monta tuntia siellä onkaan tullut istuttua.

  Onneksi oma pääkoppa alkaa kiehua niin nopeasti kuumassa, etten pysty istumaan muutenkaan kauaa auringossa, saatikka siinä vielä juomaan , huono olo yllättää nopeasti.

  Joka kesän alussa päätän pyhästi pyöräillä työmatkaani muutaman kerran viikossa.  Viimekesänä en pyöräillyt kertaakaan ja tänäkesänä taas aion.  Jos on aamulla noin varttia yli seitsemän kovin kylmä, en lähde. Muistissa on liiankin hyvin se kesä, kun sain kurkkuni kipeäksi ja se sitten kiusasi monta viikkoa.  Tekosyy tai ei, niin viileä ilma ei ole ystäväni.

  Tuskin koskaan liian kuumaa on aamuisin, mutta joskus väsyttää vietävästi.

  Kesällä siis pukeudutaan myös aika paljastavasti, johon itse en oikeen koskaan ole mieltynyt.  Mieluiten pitäisin mustia vaatteita pystyraidoituksella, koska olen kuullut, että se hoikentaa... mutta musta on kesällä niin turkasen kuuma vaatteen väri.   Sellaisia löysiä kauhtanoita vaan päälle ettei  tarvitse vetää vatsaa sisään, vaan voi antaa vatsan lörpöttää huolettomasti  ;)

  Olen nautiskelija, minkäs sille mahtaa mutta kuitenkin elän suht kurinalaista elämää kesälläkin.  Syön salaatteja ja juon kevyitä lähes sokerittomia rose viinejä.  Uskokaa ken haluaa...

  Oma terassi on paras paikka.  Siinä viiniköynnösten alla lämpimässä, oman perheen parissa maistuu Kreikkalainen salaatti, viininlehtikääryleet, tzaziki ja Retzina.  Siinä ei muuta tarvita.

Lämmintä, aurinkoista ja vähäsateista kesää odotellessa...