27

  Pyörä

  Niin, onhan mulla pyörä.  Vanha varastettiin pihalta.  Se oli sellainen kolmivaihteinen retkipyörä, Julia nimeltään.  Monta vuotta vanha mutta ihan toimiva ystävä.  Ostin sitten tilalle uuden, vähän enemmän vaihteita ja kauniskin. Sillä ei ole nimeä, paitsi että Nopsa-merkkinen. Edellinen taisi olla Tunturi...  No muutamana kesänä olen silloin tällöin ajanut aamuisin töihin.  Hervanta on siinä mielessä hankala työpaikka sijainniltaan että on sitten aikamoinen puskeminen aamulla.  Lukonmäen kautta kun tie on  12% kulmassa ei sitten kyllä millään pysty näillä lihaksilla sitä ylös polkemaan. E tarvitse edes kuvitellakkaan... Työ sinänsä jo taluttaakkin kun ensin puuskuttaa parit mäet siihen asti, että pääsee mäen juurelle.    Joskus enemmän pyöräilleenä pystyin sen jopa siihen hökkeliin asti polkemaan , joka on alkupäässä mäkeä. Se on joku huoltokeskus, graffiteilla koristeltu.   Se onnistui jopa sillä kolmivaihteisella pyörällä.  

  Eilen työpäivän jälkeen (joka oli siis taas yksi niitä tylsimpiä sitten aikoihin) päätin ottaa pyörän ja lähteä polkemaan.  Otin kunnianhimoisesti suunnaksi Hervannan ja Lukonmäen.  En tosin aikonut sitä polkea, mutta yllätyin etten jaksanut kovinkaan pitkälle. Vai pitäisikö sanoa korkealle...

  Siinä sitten talutin ja puuskutin ja mielestäni se mäki on venynyt myös pituutta viimekerrasta...Olin puolikuollut, kun pääsin ylös, mutta tyytyväinen, sillä pian alkoi alamäki.  Se siinä työmatkalla onkin paras vaihe, kun pääsee laskettelemaan vaan alaspäin kotiinpäin tullessa.  Aamulla vaan pitää lähteä aikaisin...  Onneksi meikäläisellä on työpaikalla suihku.

  No mutta onhan se pyörä hyvä kulkuneuvo.  Luonto lähellä ja maisema vaihtuu koko ajan aivan eri näkövinkkelistä kuin puolinukuksissa auton ratin takaa.  Mutta entäs mitäs sitten jos käy niinkuin tänäaamuna??  Unohdin silmälasit kotiin... Nopeasti vaan  autoon ja äkkiä hakemaan... Mitäs jos olisi ollut pyörällä liikkeellä...  Yleensä nappaan vaan jotakin evästä mukaani ja joskus voi olla isotkin kantamukset mukana.  Ei niitä pyörällä samalla tavalla kuljetella.  En edes mielelläni laittaisi reppua selkääni...

  Autolla kaikki on niin nopeaa ja helppoa.  Mutta tarviiko elämän olla aina niin helppoa...ja nopeaa?

  Tänään juuri pohdin sitä, kuinka rauhallista ja hidasta elämä  voisi olla jos asuisimme siellä jossakin vuoristossa, Bugarachissa, minne on pitkä ja mutkainen tie...siellä ei kiire ole missään vaiheessa ja kaikki samassa kylässä kävelymatkan päässä...siellä ei oikeastaan edes pyörällä tee mitään.

    Ellei sitten halua ajella vuoristossa, niinkuin eräät  ;)