maanantai 8. kesäkuuta 2015
26
Asiakas
Tänään ensimmäinen asiakas oli juuri menetänyt viikonloppuna koiransa... Hän ei yleensä juuri ole jutellut, mutta nyt hyvin avoimesti kertoi, kuinka hänen rakas koiransa ja uskollinen ystävänsä ja perheenjäsen oli jouduttu viemään piikille.
Kaikki oli hyvin aamulla, kunnes yhtäkkiä koiran tassu oli ollut ihan veltto. Hetken päästä koko jalka oli pettänyt alta ja siinä vaiheessa he olivat lähteneet lääkäriin ... Lääkärille mennessä jo melkeinpä koko toinen puoli oli halvaantunut, eikä mitään enää voinut tehdä...
Mies kertoi niin kauniisti heidän koirastaan, että olipa taas lähellä, että tälläinen yliherkkä ihminen olisi voinut alkaa vetistelemään... mutta sainpas kuitenkin koottua itseni. Hn sanoi, kuinka hänen vaimonsa oli mennyt viemään viestiä tyttärelleen henkilökohtaisesti ja kuinka hänen poikansa oli ollut todella surullinen...
Kysyin, mitä mieltä hän oli siitä, että usein sanotaan, että pitää ottaa uusi koira tilalle. Mies vastasi, ettei se ollut mikään pesukone, joka uusitaan.. Korjasin, että eihän sen tarvitse korvata sitä vanhaa koiraa, vaan olla joku vaikka toinen rotukin...Hän totesi, että pitää antaa ajan kulua, ehkä joku päivä vielä niin käykin...
Koira on varmasti kuin perheenjäsen. Itselläni on kovin vähän koirasta kokemuksia. Mutta kaikkien lemmikkien kuoleminen on ottanut aina lujille, olkoon se kuinka pieni hyvänsä....
Olen miettinyt koiran ottamista ja jopa sitä vähän ehdottanutkin ihan viimeaikoina... Mutta tunne on vähän ristiritainen. Toisaalta haluaisin, toisaalta taas en. Se että lapset ovat juuri muuttamassa pois kotoaan ja muuttaneetkin, tuntuu olevan oma elämänmuutos jo sinänsä. Se että alkaisi taas uudelleen aloittaa "koulutus" alusta, ei ihan hirveästi houkuttele. Tiedän, että koiralle olisi hoitopaikkoja, ja tyttäret haluaisivat kummatkin että sellainen mahdollisuus olisi, mutta jotenkin vaan se huolettomuus tässä vaiheessa elämää houkuttelee.
Ne rutiinit, jotka koiran kanssa pitää olla, varmasti hetken aikaa jäävät päälle, ja tämänkin asiakkaan tavat ja tottumukset seuraavat vielä pitkään mukana... tassunäänet kuuluvat vielä lattialla...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti