28

  Juhannus

  Muistan silloin joskus kakarana, kun olimme suvun mökillä aina viettämässä Juhannusta.

 Mamma oli jo aikaisin päivällä käynyt siivoilemassa mökkiä ja hänellä oli aina tapana koristella mökki koivun oksilla ja tietysti jokaisen talon rappusten pielessä piti olla pienet koivut, niin mökilläkin...Tunnelma syntyi pienistä asioista, ja ne riittivät !

Yksi perhe toisensa jälkeen suuntasi järvelle ja oli todella jännittävää arvailla kenen auto sinne jo oli  tullut ennen meitä... Kaikki olimme serkuksia ja kaikki olivat yhtä iloisia kun saimme porukan kasaan.

 Miehet,  siis isät nappailivat siinä pitkin iltaa juomaa ja äidit pitivät huolta lapsosista jotka silloin tietysti uiskentelivat kaikenaikaa ja juoksivat välillä saunaan.  Silloin oli aina, huom. aina lämmintä.  Ei koskaan satanut , eikä ollut tuulta, eikä kylmä.  Juhannuksena oli kuumaa ja ihanaa.  Meitä oli toistakymmentä eri-ikäistä  mukulaa.  Juoksimme ympäri metsiä ja tanssimme autoradion säestyksellä, tai kasettimankassa  lauloiVirve Rosti  ; Kun chigago kuoli... tai  Ajetaan me tandemilla...

Uimassa ja sunassa kävimme niin kauan, että sormet olivat ryppyiset, huulet siniset ja hampaat kalisivat.  Siinä vähempikin suojarasva jo häviää kropasta sillä liottamisella...

Sitten juotiin Juhannuskahvit, ja syötiin pullaa ja grillattiin makkaraa pienessä grillissä jossa poltettiin käpyjä.  Elämä oli jotensakin lokoista.  Ei ollut väliä, millaisilla vaatteilla sinne mökille menimme tai kuinka hiukset olivat saunan jälkeen.  Kaikki vain olivat ja nauttivat.  Toiset joskus vähän enemmän...

  Sitten tulivat aikuiseksi nekin pienet rääpäleet.  Muuttivat paikkakuntaa ja erottiin toisistamme.  Ei nähty, kuin sukujuhlissa..

  Omien perheiden kanssa vietetty juhannus on ollut vähän erilainen.  Vihta-ainekset on pitänyt kuitenkin aina jostakin metsän reunasta riipiä...

  Juhannussauna on perinne josta emme ole luopuneet.  Jos sinne on satu vihta, se tuo sitä lapsuuden ajan tunnelmaa, eikä siinä juuri muuta tarvita.  Kylmä olut ja grilliin makkaraa paistumaan.

  Tänä Juhannuksena, kun lapset ovat jo isoja , eivätkä he enää vietä meidän kanssamme näitä keskikesän juhlapyhiä, istumme varmaan kaksin lauteilla ja muistelemme, kuinka nopeasti nämä vuodet ovat menneet ja kuinka erilaista meidän elämämme nyt on.

  Toiset lähtevät Kauhavalle viettämään Lentäjän Juhannusta ja toiset olivat päättäneet jättää tämän sateisen Suomen ja lähtevät Kreetan Haniaan.  Sinne mekin olisimme halunneet mieheni kanssa lähteä....

Terveisin villasukat jalassa parempia kelejä odotellessa...

Hyvää Juhannusta itse kullekin !  ;)