23

  Kesällä

  Kun energia  lopputalvesta alkaa olla vähissä, alkaa armoton kevään ja kesän odotus.  Taas juuri niin , ettei voi vaan elellä tässä hetkessä..  Sitku, mutku...ajassa vaan kaikenaikaa.   Olen kevään lapsi.  Syntynyt vapun alla, aatonaattona.  En pilaa kenenkään Vapunviettoa synttäreilläni.  Olen valosta elävä ja tuoksuja tunteva.  Vähän liiankin.  Odotan niitä vaaleanvihreitä hiirenkorvalehtiä koivuihin.  Tuomen tuoksuja ja sireenin sinisiä ja valkoisia kukkia. Tunnen linnunlaulujen soinnit, vaikken lintuja tunnistakkaan.  Satakieli asusti kerran maalla asuessani puutarhassa, se lauleskeli niin raivokkaasti, että oli vähitellen jo häädettävä se nurkilta pois omalla laulullaan... nauhoitimme sen omaa laulua ja soitimme sitä puutarhaan päin, satakieli lähti.

  Kaupungissa terassit täyttyvät janoisista ihmisistä ja naamat paistuvat punaisiksi, kun kontrolli alkaa pettää, kun ei enää muisteta, kuinka monta tuntia siellä onkaan tullut istuttua.

  Onneksi oma pääkoppa alkaa kiehua niin nopeasti kuumassa, etten pysty istumaan muutenkaan kauaa auringossa, saatikka siinä vielä juomaan , huono olo yllättää nopeasti.

  Joka kesän alussa päätän pyhästi pyöräillä työmatkaani muutaman kerran viikossa.  Viimekesänä en pyöräillyt kertaakaan ja tänäkesänä taas aion.  Jos on aamulla noin varttia yli seitsemän kovin kylmä, en lähde. Muistissa on liiankin hyvin se kesä, kun sain kurkkuni kipeäksi ja se sitten kiusasi monta viikkoa.  Tekosyy tai ei, niin viileä ilma ei ole ystäväni.

  Tuskin koskaan liian kuumaa on aamuisin, mutta joskus väsyttää vietävästi.

  Kesällä siis pukeudutaan myös aika paljastavasti, johon itse en oikeen koskaan ole mieltynyt.  Mieluiten pitäisin mustia vaatteita pystyraidoituksella, koska olen kuullut, että se hoikentaa... mutta musta on kesällä niin turkasen kuuma vaatteen väri.   Sellaisia löysiä kauhtanoita vaan päälle ettei  tarvitse vetää vatsaa sisään, vaan voi antaa vatsan lörpöttää huolettomasti  ;)

  Olen nautiskelija, minkäs sille mahtaa mutta kuitenkin elän suht kurinalaista elämää kesälläkin.  Syön salaatteja ja juon kevyitä lähes sokerittomia rose viinejä.  Uskokaa ken haluaa...

  Oma terassi on paras paikka.  Siinä viiniköynnösten alla lämpimässä, oman perheen parissa maistuu Kreikkalainen salaatti, viininlehtikääryleet, tzaziki ja Retzina.  Siinä ei muuta tarvita.

Lämmintä, aurinkoista ja vähäsateista kesää odotellessa...