keskiviikko 6. toukokuuta 2015
21
HSP
Kun tuntee niinkuin tuntee...kurkkua kuristaa, kyynel pyrkii silmään... tilanteet ovat joskus vähän kiusallisia... Tarvitsee vain tietyn musiikin, niin muuta ei sitten tarvitakkaan... Jotkut musiikit ärsyttävät niin paljon että pitää lähteä ulos tai laittaa radio kiinni. Mainokset jotka ovat pitkiä ja turhia, ja joissa puhutaan liian nopeasti...
Pienet hellyyttävät eläimet liikuttavat... Lasten hyväksikäyttö, väkivalta, sota, raiskaukset, epäoikeudenmukaisuus, raakuus elokuvissa... ei pysty!
Kylmä, kuuma, väsymys, nälkä, ...kiukuttaa ärsyttää...
Luonnon kauneus, värit tuoksut linnunlaulu, metsän rauhallinen vihreys, hermot lepäävät. Radio kiinni, kynä tai sivellin kädessä, rauhoitun.
Jotkut tuoksut tuovat jopa lapsuudesta saakka muistoja ja tuntemuksia.
Kun ihmiset ovat iloisia, naurua ja rentoa yhdessäoloa...nautin. Surullisia ilmeitä, valitusta ja toisten mollaamista... otan nekin itseeni, vaikkei tarvitse, otan silti.
Mietin pitkään jonkun toisen sanomisia, tai sitä sanoinko itse jotenkin hölmösti. Toinen ei edes välttämättä ole huomannut omaa möläytystäni, mutta minua se voi vaivata kauan jälkeenpäin...
Olen pitkävihainen jos minua kohtaan on oltu epäoikeudenmukainen tai joku on ollut jotain kohtaan . Viittaan nyt tässä oman asuinympäristöni kyyliin...
Elä ja anna muidenkin elää on kyllä ehdoton mottoni. Kaikilla on täällä tilaa ja jokaisella ihmisellä on varmasti omat murheensa ja ilonsa...
Herkkyys on piirre, jolle ei voi mitään, mutta se hallitsee ihmistä kumman tiukasti. Onneksi meitä on paljon ja saamme tukea toisilta herkkiksiltä...luovuus ja herkkyyshän kulkevat todellakin käsikädessä...
Ollaan vaan reilusti herkkiä vaikka se joskus hämmentääkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti