46

  Perhe-elämää

  Kun olin pieni, ajattelin että olisi kivaa jos minulle olisi joskus kaksi lasta, tyttö ja poika.  Nyt minulla on kaksi tyttöä ja poika.  Sain enemmän kuin osasin toivoa.

Itse olen pienestä perheestä, ja veljeni on minua yli kuusi vuotta vanhempi.  Mutta sukuni on isän puolelta aika iso.  Minulla on paljon serkkuja, ja pidimme paljon yhteyttä, ja kävimme yökylässä.  Puolin ja toisin.  Serkku tykkäsi tulla meille, kun oli rauhallista ja itse olin heillä  mielelläni kylässä, koska heillä  oli paljon lapsia.

  Omassa perheessäni on ollut aikoja, kun koko ajan oli meteliä ja melskettä.  Nyttemmin kun kotona ei ole enää kuin poika, on välillä todella hiljaista.

  Pidämme tapanamme kutsua myös anoppia välillä syömään. Ja usein myös kaikki lapset tulevat.  Pöydän ympärillä istutaan koko ilta.  Syödään yhdessä ja jutellaan kaikesta.  Ääntä on välillä aika paljonkin, ja puheenvuoroa on välillä turha edes yrittää.  Nautin tästä isosta metelistä todella.  Tulee yhteenkuuluvaisuuden tunne siitä, että olemme perhe, joka välittää toisistaan. Milloinkaan emme ole riidelleet ruokapöydässä!

  Usein joku hakee paperia ja kynän ja sitten kaikki piirtelevät jotain, ihan niinkuin eilenkin...

  Kun jälkiruoka mustikkapiirakka ja kahvit on nautittu, alkaa vähitellen kaikki hipsiä koteihinsa.

  Lähtöhalit ja vilkutukset.  Tiskit koneeseen, lasi viiniä ja taas on ihan hiljaista.

  Milloinkohan seuraavan kerran taas...