44

  Iloloikkia

  Ajelin aamulla lämmitetyllä autolla töihin päin.  Mutkittelen Messukylän kirkon ohi liikennevaloista ja ajan kohti "cittari risteystä".  Liikennevaloissa odottaa pieniä tyttöjä valon vaihtumista.  He hyppivät ja loikkivat kuin pienet aropuput ylös ja alas, ja malttamattomasti odottavat valojen vaihtumista. Sitten valot vaihtuvat ja he hyppivät suojatien yli.  Mietin, milloin olen tuolla tavalla hypähdellyt... en ainakaan kenenkään näkyvillä enkä ainakaan liikennevaloissa, kun joku voisi nähdä.

  Jumpassa koulussa ja salilla zumbatunnilla, mutta sielläkin vaivautuneesti.

  Kävelylenkillä joskus ajattelen, että voisi pari venytystä tehdä kun jalan "varresta" kiristää, mutta enpäs nyt viitsi, ettei vaan kukaan katso...

  Olimme kävelyllä ja vastaan tuli urheilullinen nainen parin koiran kanssa ja he jäivät odottamaan valojen vaihtumista. Silloin tämä nainen jatkoi paikallaan juoksua.  Kyllä se näytti tyhmältä, tunnustan että vähän ehkä naurahdinkin... mutta mikä sitten on tyhmän näköistä ja mikä ei?  Paikallaan tylsänä seisominen voi näyttää ihan yhtä hölmöltä.  Mitä sitten?  Miksi pitää välittää siitä, mitä muut ajattelee? Näytän hölmöltä jos haluan!

  Meillä on ollut pupuja.  On ollut hauska katsoa, kun eläin pääsee ulos ja alkaa loikkia sellaisia iloloikkia joka suuntaan.  On niin mahtavaa päästä ulos.  Tai kun lehmät pääsevät laitumelle  :D

  Meidät on opetettu olemaan sellaista tapettia, josta ei erotu.  Jos pukeutuu vähän erikoisemmin, katsotaan.  No ehkä on sen tarkoituskin.

  Kumpa sellaisen lapsen ilon saisi takaisin.

  Istumme yleensä aina pöydän ääressä koko ilta, kun lapset tulevat tahoiltaan kotiin syömään.  Yleensä asiat puhutaan yhteen ääneen ja meillä on kova meteli ja nauru, ja olen niin iloinen kun saan jakaa ne kaikki hölmöilyt ja hassuttelut heidän kanssaan.  Hiljaisuus laskeutuu taas kun he lähtevät.  Tulee ikävä aikoja kun sitä ääntä oli koko ajan.

  En seuraavalla kerralla mieti, että joku näkee, ja päätän tehdä niitä venytyksiä lenkillä... ja ehkä myös muutaman iloloikan...