43

  Nuukuus

  Aikojen alussa rahaa ei ollut.  Sitä piti erilaisilla verukeilla pyytää vanhemmilta, useimmiten äidiltä.  Yleensä jotain piti myös tehdä , että sai rahaa.  Lapsena olimme marjapuskissa poimimassa mustia viinimarjoja, puhdistimme rikkaruohoista sipulipenkkiä tai heittelimme halkoja kellariin pikkuruisen ikkunan kautta pihalta.

  Sitten tuli aika kun rahaa meni enemmän.  Vaatteita tarvittiin.  Kävimme kesätöissä juurikkaita harventamassa.  Poljimme useita kilometrejä juurikaspelloille ja koko päivän harvensimme.  Eväät mukana ja bikinit päällä...

  Kun sitten koulut loppuivat ja haettiin töihin, saimme rahaa oikeasta työpaikasta.  Palkka riitti juuri ja juuri seuraavaann tilipäivään.  Muistan kun sain kahdessa viikossa kuusisataa markkaa!  Asuin tosin alivuokralaisena, joten maksoin 50mk vuokraa yhdestä huoneesta...mutta jostain uskomattomasta syystä pystyin säästämään siitäkin palkasta niin paljon, että ostin tuolit ja pöydän ja sängyn, ihan itse.

  Koskaan en ole uskaltanut ottaa velkaa. Enkä milloinkaan ole kenellekkään lainannut rahaa.

  Nyt kun yrittäjänä on tottunut siihen, että ensin on hoidettava ne pakolliset lain määräämät maksut, vuokrat ja vakuutukset ja verot, niin sen jälkeen jäävä osuus on oltava riittävä, jotta voisi "tuhlata".  Yleensä tuhlailua ei ole tullut harrastettua.  Paitsi, nautin hyvästä ruuasta.  Ja se pitää tehdä hyvistä raaka-aineista.

  Nyt päästään vasta siihen nuukuuteen.  Eli, siihen, mistä en millään raaski maksaa... Olen varsinainen ämpyilijä ja pohdin usein kaupassakin sitä, mikä kannattaa ostaa ja monta kertaa olen vienyt vielä kassalle kävellessäni jotakin takaisin hyllylle, kun tarkemmin ajatellessani, en oikeastaan sitä tarvinnutkaan.  Yleensä olen ollut sitten kotona erittäin tyytyväinen, kun en sitten ostanut.  Vertailen todellakin hintoja.  Ennen en ruuassa, mutta nykyään katson kyllä kilohintaa tarkasti.   Sellaista se perheellisen elämä on.

  Isäni oli kyllä nuuka.  Hän ei millään olisi ostanut koskaan uusia vaatteita, kun vanhatkin kelpasivat ja sopivat.

  Ihmiset havittelevat rahaa, lototaan ja ostetaan arpoja, jospa onnetar sattuisi sittenkin olemaan antelias.  Mutta mitä sitten jos joskus saisi rahaa enemmän.  Olisiko sitä silloinkin nuuka, eikä raskisi käyttää, vaan säästäisi "pahan päivän varalle" ?

  Olen joskus sanonut, että jos voittaisin lotossa, en enää tekisi töitä, vaan matkustaisin ja kiertelisin maailmaa.  Nauttisin ja eläisin, koska ei tarvitsisi miettiä, riittäisikö rahat laskuihin...

  Yrittäjät monesti sanovat, ettei heillä ole varaa pitää lomaa.  Ajattelen niin että meitä on opetettu, ettei yrittäjä saisi pitää lomaa, että silloin luullaan, että hänellä menee liian hyvin...

  Olen yrittäjä, ylpeä siitä, että olen pystynyt pitämään lomaa, hoitamaan sitä puolta, etten väsy työssäni, ja jaksaisin tehdä sitä olematta niille katkera, jotka pystyvät.  He jotka eivät pysty, eivät kohta jaksa!

  En tarvitse koriste-esineitä, koska olen laiska pyyhkimään niistä pölyjä.....