47

  Uskalla kokeilla rajojasi...

  Niimpä.  Miksi en uskalla kokeilla?  Miksi kontrolli on aina niskan takana sanomassa, että et uskalla.  Omatunto huutaa, ettei kannata, ei siitä mitään kuitenkaan tule.  Mitä naapuritkin ja sukulaiset sanoo.  Jonkun mielestä se voi olla tyhmä idea, tai jopa suorastaan naurettava luulo itsestäni.

  Uskaltaisinko?  Olen haaveillut elämässäni kaikenlaisista asioista.  Joskus suunnittelen että vaihdan vielä työpaikkaakin.  No tietysti pitää ottaa huomioon, että olen viidenkympin ehtoopuolella, enkä välttämättä pääse enää joka paikkaan enää edes opiskelemaan.  Työelämässä minä olen vanha!  Näinä aikoina yli viisikymppiset pääsevät jo senioritaloon asumaan.

  Mitä haluaisin tehdä.?

  Haluaisin kokeilla kasvattaa viiniä ja asua sellaisella alueella tällä maapallolla, jossa se todellakin on mahdollista.  Siis, no, omasta viininkasvatuksesta on jo muutama vuosi kokemusta ja tänävuonna tulikin ennätys sato. n 22kg  Tulipa pieni paniiki, sillä nyt oli kyseessä niin iso määrä, etten haluaisi sitä pilata.  En uskaltanut kokeilla rajojani, tein turvallisesti mehumaijalla mehua, vaikka olisi niin hienoa ollut tehdä omaa viiniä... kantti ei kestänyt.  Kerran kokeilin, mutta se meni pieleen... pitäisi uskaltaa toisenkin kerran kokeilla.  Eipä sitä hehkulamppuakaan oltaisi ikinä saatu toimimaan ....

  Haluaisin kokeilla , millaista olisi olla valmentajana. Kertoa miten palvellaan asiakkaita.  Valmentaa nuori ja mikseipä vähän vanhempiakin, miten otetaan asiakkaat vastaan.  Onhan minulla jo lähes 35 vuoden kokemusta ... mutta en tiedä uskallanko...Miten sen tekisin, osaisinko ?

  Haluaisin tehdä jotain jännittävää, mutta aina tulee se pelokas ja ennakkoluuloinen puoli vahvemmaksi ja kertoo, että se on niin vaivalloista tai hankalaa. Pysy nyt vaan tässä tutussa ja turvallisessa ympäristössä ja työssäsi.  Mistä muualta saat automaattisesti vanhalla tavoillasi elämän pysymaan halinnassa?

  Sitten menin pari vuotta eräille kursseille, jännittikin aika lailla, mutta joku minua sinne ajoi.  Löysin uudelleen taiteilut ja piirtämisen ilon.  Rikoin rajojani ja pystyin siihen tuomaan uusia sävyjä.  Löytyi oma juttu.  Mutta sittenkin arastelen joillekkin niitä näyttää, koska helposti miettii vaan edelleenkin sitä, että jos se jotenkin näyttää tyhmältä ja on ihan turhanpäiväistä...

  Miksi ihminen on niin riipuvainen siitä, mitä muuta sanovat ja jopa voivat ajatella jotakin...

  Niin,  emmehän me  voida millään ohjata kenenkään ajatuksia, eikä tarvitsekaan, eikä niillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä.

  Aletaas kokeilla oikein urakalla rajojamme!  :D