48

  Mennään bussilla...

    

  Olen käynyt töissä nyt kolme kertaa bussilla.  Ensimmäisenä aamuna yritin etsiä aikatauluja silmät sikkurassa, aamupöpperöisenä.  Olen erittäin epävarma bussilla liikkuja.  No löyytihän sieltä se aikataulu ja ehdin pysäkillekin sopivasti.  Sitten tuli taas se epävarmuus, oliko se maksu nykyään 2.50 € vai 2.60 € ?   Pikainen tiedustelu siinä seisovalta tyypiltä, mutta hänellä oli bussikortti, eikä siis tiennyt kertahintaa.  Otin varmuuden vuoksi 2.60€ käteeni ja tiedustelin sitä sitten kuskilta siinä maksaessani.  Noussut oli viimekäynniltäni...  

  Istahdin pehmoiselle penkille ikkunan viereen ja totesin mielessäni, että tuntuipa mukavalta ja lämpöiseltä. Bussi on uudehko, eikä sellainen 'kolokolo' kärry,kuin viimeksi kulkiessani bussilla, joskus viimetalvena.

  Yhtäkkiä eräs vanhempi nais-ihminen kovalla äänellä huudahti, että "Mää kuulin eilen hyvän vitsin!", johon kuski vaan tokaisi, että jaaha.  Nainen jatkoi:" Mitä eroo on perunoilla ja nuorisolla?"

 Ennen kuin kukaan ehti siihen mitään vastata, hän sanoi:"Perunoita kasvatetaan!"

  En oikein ymmärtänyt... eihän perunoita kasvateta, kyllä ne mielestäni kasvaa ihan itsekseen sieltä mullasta... ?

  Sitten hän vielä totesi, että nuoriso ei edes kuskia morjesta!

  Seuraava ei niin nuori nainen ei myöskään tervehtinyt kuskia, että se siitä nuorison mollaamisesta taas.

  Seuraavalla kerralla kun menin bussilla, olikin vähän liukkaampi keli. Eri kuski, ja heitin vaan hyvät huomenet, koska tiesin mitä matka maksoi ja se olikin jo valmiina kourassani.  Bussi oli vähän myöhässä ja huolestuinkin, että ehdinkö ajoissa.  Kyllä ehdin, ja taas totesin mielessäni:"Kätevää"

  Eilen olin jo kolmannen kerran  matkustajana.  Bussiin tullessani huomasin, että kaikki penkit olivat puoliksi täytetty.  Istahdin vanhemman rouvan viereen.  Messukylän kirkon kohdalla totesin hänelle, kuinka kaunista oli, kun vihdoinkin tuli lunta.  Rouva katsahti minuun päin yllättyneenä ja sanoi" Sanos muuta!"  Siitä alkoi sitten juttua, jota riitti siihen asti, kunnes jouduin lähtemään bussista.  Kuulin että hänen miehensä oli kuollut samoihin aikoihin kun hän oli jäänyt eläkkeelle,  Hän oli ollut lastenhoitaja ammatiltaan ja hänellä oli ollut ihana ytö ja hyvät pomot.  Hän ei voi enää kutoa eikä virkata, kun käsissä vaivaa reumatismi, mutta hänellä on niin kovin paljon kaikenlaista tekemistä näin eläkkeellä, melkeinpä kiirettä pitää.  Monta muutakin asiaa siinä matkalla ehdimme puhella.

  Matka sujui niin rattoisasti, että oli vähän sääli jäädä pois bussista.  Hän otti kädestäni kiinni kun lähdin, hymyili ja toivotimme toisillemme hyvää joulua!  Hän vilkutti vielä, kun kävelin kohti työpaikkaani.  Oli kiva työmatka!

  Kyllä linja-autssa on tunnelmaa.  Mitähän ensikerralla...