64

  Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta

  Niin, tämä on ikuisuuskysymys.  Miehet ovat todellakin eri planeetalta.  Olen lukenut kyseisen John Grayn kyseisen kirjan parikin kertaa, mutta ei lisä pahaa tee.  Taas huomasin, ettei aina voi ymmärtää, miten erilaisia otuksia todellakin olemme.  
  Teen työtä miesten parissa, yritän ammentaa heidän käyttäytymistään omassa elämässäni, ja varmasti saanutkin oppia, mutta välillä kuitenkin huomaan olevani kaukana hakoteillä, ja pahasti.

  Nainen siis haluaa purkaa miehelleen sydäntään. Siis puhua kaikenlaisista asioista.  Työstä, lapsista, omista vanhemmistaan, omasta olostaan.  Se ei tarkoita, että miehen tarvitsee ratkaista kaiki asiat, jotka nainen hänelle kertoo.

  Mies ei puhu naiselleen asioista, koska hän ei halua rasittaa naista omilla murheillaan.

  Mitä tästä sitten seuraa.  Nainen kyselee ja ihmettelee, miksi mies on hiljainen ja ehkä vähän kärttyinen ja omissa oloissaan.  Hän kyselee, mikä painaa, ja mies vastaa, ettei mikään.  Nainen näkee että painaa, ja jatkaa kysymistään niin kauan, että mies hermostuu.  Koska hän ei halua edelleenkään, että naiselle tulee paineita ja murheita hänen asioidensa takia.

Nainen kertoessaan asioistaan jakaa niitä juttujaan ja helpottaa sillä oloaan. Ei välttämättä tajuakkaan kuinka paljon lisää niitä murheita miehelle, koska mieshän ottaa sen merkiksi, että hänen pitää ne ratkaista.

  Eli kun nainen kysyy, mies ei puhu, koska luulee, että nainen rasittuu, kuten hän itse tekee.  Nainen ei saisi kysyä, jonka seurauksena hän alkaa hermostua, mikä miestä vaivaa.

Tässä on sellainen kierre, ettei mitään määrää.  Pitäisikö naisen olla kertomatta tuntemuksiaan miehelle, jolloin luultavasti nainea halkeaa, siitä tarpeesta, että hänen pitää puhua.  Vaikka ei halua, että mies mitään niistä asioista ratkaisikaan, eikä aina voikkaan.  Hän ei voi sille mitään, että naisen äiti on vanha. Hän ei voi sille mitään, että naisen töissä on hiljaista, tai että naisella on esim vaihdevuodet.  Ei hän niitä voi ratkaista. Eikä tarvitse, riittää, että kuuntelee.

  Se, että mies kuuntelee, eikä silti ratkaise asioita, riittää.  Nainen ei hae sillä juttelullaan ratkaisua.

Hämmästyin kerran, kun satuin töissä kertomaan eräälle miehelle, että autosta kuului kummallinen ääni.  Hän alkoi heti ratkaista ja miettiä, mikä se mahtaisi olla.  Silloin tajusin, että hei, hän on mies, hän haluaa ratkaista naisen ongelman!

  Nainen ei kysy, mikä vaivaa, siksi että hän haluaisi ratkaista ongelman, vaan että haluaisi jakaa ja lohduttaa ja olla mukana.  Se ei aina miehelle käy, sillä hän ei halua naisen rasittuvan omista ongelmistaan.  Sehän vasta rasittaakin, kun hän ei kerro.

  Naisilla on myös hieman huono tapa kohdistaa se miehen hiljaiselo jotenkin itseensä.  Nainen usein ajattelee, että se johtuu hänestä.  Onko sanonut tai tehnyt jotain sellaista, mistä mies on pahoillaan ja hermostuttanut häntä. Pahimmassa tapauksessa ei enää rakasta häntä.  Nainen vain on draamaa pullollaan jos sopiva tilanne tulee.  Ja se tilanne ei ole miehen kannalta enää mukavaa.

  Aamulla tätä miettiessäni tulin siihen tulokseen, että molempien pitäisi sitten muuttua.  Nainen ei saisi kysellä tai miehen pitäisi puhua.  Kumpkin on aika kaukana luonnollisesta käyttäytymisestä.

Mitäs jos kumpikin tulisi vähän vastaan toisiaan.  Annettaisiin toisillemme vähän enemmän aikaa.  Mies saisi rauhassa mennä luolaansa ja olla siellä hetken kauemmin.   Mies voisi olla ratkomatta heti kaikkia ongelmia, ja vaan antaisi naisen purkaa sydäntään.

  Helppoa ei tule olemaan varmaan koskaan.  Mutta siinä se kiehtovuus varmasti onkin...