62

  Lapset

  Aikuiset lapset.  Tai tavallaan aikuiset, mutta aina lapset ovat lapsia itselle.  Vaika kuinka ajattelisi, että en huolehdi liikaa, sure asioita, mieti tulevaisuutta.  Mietin kuitenkin.  Ymmärrän vasta nyt, että miksi oma äitini oli huolissaan minusta.  Vaikka kuinka ajattelisi, että jokainen on yksilö, joka elää omaa elämäänsä, haluaisi olla siinä mukana, jotenkin.

  Olen päättänyt itselleni olla puuttumatta lasteni tekemisiin ja ratkaisuihin.  Tietysti puhumme paljon  ja sanon ehkä hiukan omia mielipteitäni, mutta vältän mahdollisimman paljon sellaista puuttumista, ettei tulisi sellainen olo, että voisin mitenkään tietää yhtään enemmän kuin he, koska monesta asiasta en todellakaan tiedä.  Tarvitsen usein apua ja neuvoja esimerkiksi juuri tietokoneen käytössä.  Sen vuoksi tämäkin bloginkirjoitus oli katkolla pitkän ajan, koska tietokoneeni herjasi minulle koko ajan että blogi olisi poistettu.  Kyllähän se sieltä jostakin löytyi, kun muistin sen vaan pyytää etsimään.  Nuo tietoonegurut tekevät vaikka mitä, kun vaan muistaa pyytää.

  Taas on onneksi kevät, en tidä, miten tämä liittyy mihinkään lapsiin, mutta jotenkin tuntuu että kun muistaa lasten ollessa pienempiä, he tekivät  kaikkea ulkona.  Olen itse ulkoilmaihminen.  Haluan olla niin paljon ulkona kuin vain mahdollista, mutta vain jos on hyvä ilma.

  Nuorempi tytär pitää talvesta, lumesta ja kylmästäkin.  Hän ei jostain syystä palele.  Vanhempi tytär ei pidä talvesta ja kylmästä..

  Itse pidän keväästä, koska olen syntynyt keväällä.  Se ei ehkä ole varsinainen syy, sillä vanhempi tytär on syntynyt helmikuussa, eikä pidä talvesta, mutta itse olen kevätihminen.  On hienoa katsoa, kun talven jälkeen luonto herää uudelleen ja uudelleen.  En ole allerginen, joten senkään vuoksi ei ole keväästä mitään haittaa... nuorempi tytär taas on, ehkä hän siksi tykkää talvesta.

  Pojasta en edes tiedä, kummasta hän pitää.  Emme ole koskaan oikeastaan puhuneet siitä.  Ei hän ainakaan viihdy erityisesti auringossa löhöilystä, muttei lumihommistakaan.  Pojille ei kai vuodenajat ole tärkeitä.

  Lapset ovat lukeneet koulussa kaikenlaista.  Puuseppä, auton asentaja, sihteeri, tatuoija, ravintolatyöntekijä, baarimikko.  Itse olen ollut tylsästi koko ikäni parturi-kampaaja. Viime 25 vuotta parturina.

  Lapset täyttivät tänään 23 vuotta. Vanhempi tytär täytti jo helmikuussa 32 vuotta.  Minunkin sii täytyy olla jo lähemmäs kuusikymmentä.  Mutta juuri puhuimme, ikä on numeroita, asennetta ja mielentilaa.  Ei muuta.



Pidetään se mielessä.  Koskaan ei ole liian vanha pitämään toisiamme kädesta!