63

  Patti

  Olin tänään poistattamassa selästä Ateroman.  Siis patti, joka on vanha finni, joka on unohtunut ja koteloitunut selkääni.  Siellä se asusti monta vuotta sen enempiä meteliä pitämättä, mutta viimeaikoina se alkoi ärsyttää ja sormi hakeutui aina sinne ja tunnusteli ja vähän painelikin.  Se oli olemassa minulle päivittäin, se oli harmitus.  Sitten menin hierojalle, joka kehoitti poistamaan sen, koska se vaan jatkoi kasvamistaan, hän sen ehkä parhaiten huomasi, kun selässä työskenteli.  No lopulta sitten uskoin häntä, ja tilasin ajan itselleni.  Menin rohkeasti Mehiläiseen, minulla oli jotenkin sinne sellainen turvallinen yhteys.  En tiedä miksi, mutta joku johdatti sinne.  Odottelin hetken ja sitten hoitaja tuli kyselemään, mikä toimenpide minulle oli tarkoitus tehdä.  Vähän ihmetytti, kun hän kysyi, ettei se ollut peräpukamaleikkaus..?  Ei, sellaista en ollut tilannut.  Mutta kun asia selvisi, kaikki sujui todella hyvin.  Lääkäri oli mukava ja rauhoitti oloani. Myös hoitaja kuulosti kivalta,myöhemmin selvisikin, että hän oli Salosta kotoisin.  Ilmankos oli tuttu tunne.  Puudutus aiheutti hieman vapinaa ja sydämen sykettä, mutta se kuulemma johtui siitä että siinä puudutteesa käytettiin adrenaliinia.  En siis tuntenut oikeastaan mitään puudutuspiikkien jälkeen ja lääkäri totesikin, että oli hyvin puutunut. Kaikenlaisia ääniä kuulin, muttei nekään enempää kiinnostanut.

  Homma oli ohi puolessa tunnissa.  Olin tyyytyväinen että lopulta menin.  Patti oli 3-4cm halkaisijaltaan, eli aika iso.  Sanoin siinä leikattaessa, etten halua sitä nähdä, mutta sitten kuitenkin halusin katsoa kuka siellä selässäni oli asutellut.  Huhhuh, olipa aikamoinen pallo.  Eipä kateeksi käy lääkäreitä, jotka tuollaista työtä tekevät...  Kiitollinen ja tyytyväinen toimenpiteeseesn ja 12 päivän päästä menen sitten poistamaan tikit.

  Sain kahvit odotellessa ja suklaata.  Sehän korvaa kaiken ja vähän enemmänkin