65

  Kesä.

Kun oikein odottaa kesän tulevan, se ei tunnu oikein tulevan...  Mutta sitten kun se on täällä, on kaikki vihreys niin mystisen kaunista.  Kun valo kirkastaa värit ja herkkä vihreys lehtien läpi näyttää niin hauraalta ja kauniilta, tuntuu ettei mikään voi lla niin kaunista.  Kaikki kukkien värit ja muodot saa aina ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta ja tuoksuja.  Kumpa vain osaisimme olla yhtä tämän luonnon kanssa.  Olen ollut jo jonkin aikaa HSPn facesivuilla jsenenä, ja se on todellista ymmärtämistä.  Sitä, että jokainen on ensin ihmetellyt, olenko ehkä jotenkin kummallinen, kun tunnen niin voimakkaasti. Värit tuoksut, katseet, tunnetilat, äänet hajut ja maut.  Mutta sitten kun ymmärrämme, että se kaikki onkin sitä, että olemme erityisen tunneherkkiä ja koemme kaiken kertaa sata.  Kiinnitämme huomiota sellaisiin asioihin, joita muut eivät edes huomaa.  Olemme tuntosarvet pystyssä koko ajan.  Seuraamme äänenpainoja ja ilmeitä.  Se on kyllä joskus erittäin rasittavaakin, mutta toisaalta niin mahtavaa ja täyttä elämää.  Tosin myös ne negatiiviset asiat koemme voimakkaina.  Surut ja pelot erittäin kovina juttuina.  Mutta kesä on silti se kaikesta parasta kaikkineen.
  Nyt odotan innolla sitä, että lähdemme Heinäkuussa  matkalle.  Nyt odotan myös sitä, että jokainen päivä olisi jotenkin erityisen ihan kesäpäivä.

  Huomenna menemme serkkuni kanssa taas lusikkakursseille.