39

  Verenpaine

  Minä kun olen sellainen tunneherkkä ihminen, niin verenpaineetkin tuppaa vaihtelemaan aika rutkasti päivittäin.  Lääkkeet loppuivat ja reseptissä luki, että vain lääkärikäynnin kautta saa uusia.  Hittolainen kun en ole sitä painetta mittaillut ja tiedän, mikä itku taas tulee, kun pitäisi mitata itse tai käydä mittauttamassa.  No mullahan nousee vp jo pelkästään siitä, että otetaan mittari esille, eli se siitä tuloksesta.  Mutta lääkäritäti nyt kuitenkin antoi lappusen johon minun on merkattava kerran viikossa kahden kuukauden ajan vp ja vietävä se sitten hänelle tutkailtavaksi.  Sitten alkoi tämä sama toteamus, että kuinka vaarallista se sitten on kun suvussa on ollut verenpainetta, yksi infarkti ja kolesterolikin on jollakin ollut korkealla.  Tiedetään!

  Ihminen on vaan sellainen ääliö otus, joka ei usko ennen kuin itse näkee.  No olenhan minä nähnyt.  Isäni oli sairaalassa ja infarkti kävi vieraana.  Se ei ollut kivaa ollenkaan.  Hän kuitenkin selvisi siitä.  
  Miksi on niin vaikeaa ymmärtää sukurasituksen voima.  Rintasyöpä äidillä ja sepelvaltimotauti isällä...Ja nyt sitten elän joka päivä pelossa, että minulle tulee jompikumpi, tai molemmat!!!

  Kun se stessi on vielä pahempi sairastuttaja, ja mitäpä muuta tälläinen aiheuttaa, kuin stressiä?

  Olen elellyt suht terveellisesti.  En ole polttanut 30 vuoteen yhden yhtä tupakkia.  Viiniä lipitän ruuan kanssa, mutta kohtuullisesti, en paljoa.  Kerran viikossa mähkitään ranskiksilla ja makkaralla saunan jälkeen, olutta en juo oikeastaan juuri koskaan.  Syön monta kertaa viikossa salaattia, josta saamme kuulla kotona aikuiselta pojaltamme, että kohta alkaa korvat jo kasvaa kun pupun ruokaa on niin usein.  Parsakaali kuuluu monta kertaa viikossa lisukkeisiin ja harvoin on pastaa ja sekin tummaa.  Perunaa tosi harvoin.  Lihaa broilerin muodossa salaateissa.  Tomaatteja kilokaupalla viikossa ja kaikenvärisiä kasviksia.  Syön omenoita banaaneja appelsiineja nektariineja päärynöitä.  Mustikoita ja vadelmia aamupuurossa.  Pullaa leivon pari kertaa vuodessa ja marjapiirakat teen ruisjauhoja ja kaurahiutaleita käyttäen.

  Ihan hirveästi en tätä listaa pysty parantamaan.

  Liikuntaan kuului jokin aika sitten zumba sun muut hytkytykset pari kolme kertaa viikossa, mutta kyllästyin. Totaalisesti.  Ei kiinnosta enää yhtään.  Pyöräilin kesällä pari kertaa viikossa töihin.  Ylämäkeä melkein 7 kilometriä, ei paha ollenkaan, mutta nyt tuli taas kylmät ilmat...joten työmatkat sujuu autolla.

  Käyn kävelemässä silloin kun huvittaa, ja yleensä siihen menee noin tunti.  Olo on hyvä sen jälkeen ja aina suunnittelen meneväni useamminkin, mutta se tahtoo syystä tai toisesta helposti unohtua.  En erityisemmin tykkää käydä kävelemässä kenenkään kanssa, anteeksi vain kaikki , jotka joskus pyytävät mukaan.  Syy siihen on se että haluan vaan katsella ja kuunnella luontoa ja kuunella mitä pään sisällä tapahtuu, selkiinnyttää ajatuksiani.  Koskaan en kuuntele musiikkia ulkoillessani.  Korviin ei sitten mene minkäänlaiset töötit, kun ei mahdu, ja tuntuu kiusalliselta pitää jotain ylimääräistä korvissa...

  Luen jonkun verran kirjallisuutta itsetuntemuksesta ja jonkun mielestä huuhaata,  Voi olla, mutta hyvää viihdettä on löytää jotain samankaltaisuuttaa itsestään...

  Suurin ongelma on saamattomuus.  Ajattelen lähteväni lenkille, mutta kun löytyi niin  mielenkiintoinen tapa tehdä kalligrafioita tai piirtää zentanglea juuri nyt...

  Luovan ihmisen ongelma on myös se, että kävellessäni kuljen ns. nokka maassa josta sitten kanniskelen kotiin käpyjä ja lehtiä ym. josta voin askarrella kaikenlaista turhanpäiväistä...

  Kumpaa teen ? Stressaan siitä etten liiku tarpeeksi, vai että ulkoilen, vaikka ei  tule hiki...?