38

  Perjantaisin...

  Tämä oli ensimmäinen kerta kun lähdin luovuttamaan verta.  Aamulla keitin kahvin normaalisti ja söimme aamupalaa ja sitten sanoi ääneen, että voisimme lähteä luovuttamaan verta.  Olin aikaisemmin ottanut selvää, että verenpainelääkkeet eivät vaikuta  verenluovutukseen joten oli kelvollinen ojentamaan käteni.    Tunnelma oli ihan pikkuisen jännittynyt, mutta olinhan synnyttänytkin ja kaikenlaisissa toimenpiteissä ollut , miksi sitä pitäisikään jännittää?  No onhan se kuitenkin melkoinen määrä, ja voihan siinä tulla heikko olokin...

  Tulta päin vaan.  Tunnelma oli rauhallinen ja vain muutama luovuttaja oli liikkeellä.  Kaikki olivat niin ystävällisiä ja selvittivät koko ajan mitä pitää tehdä ja tekivät oloni niin mukavaksi, ettei jännitystä ollut ollenkaan.

  Homma hoitui hitaasti, mutta varmasti ja maaliin päästiin.  Ei tullut edes huono tai heikko olokaan.  Oikeastaan olo oli melkeinpä harras, koska olin tehnyt niin hyvän työn. Kaiken lisäksi hemoglobiini oli niin hyvä, ettei koskaan aikaisemmin ole ollut...

  Perjantaipäivät ovat vapaapäiviäni.  Silloin yleensä suunnittelen tekeväni kaikenlaista tärkeää...useimmiten se jää kuitenkin suunnitteluvaiheelle...

   Ilmoittauduin tulevalle perjantaille, vapaaehtoiseksi messuille.  Roudamaan tuoleja, kirjoja yms joka kuuluu Viisas elämä messuille jotka järjestetään jo toista kertaa ja joissa olen myös mukana toista kertaa.  Työvuorolistani sain myös eilen ja saan olla ottamassa vastaan puhujia taukotilassa ja pitää huoli, että väliaikanaposteltavaa riittää... Olen myös salivastaavana, joka huolehtii siitä, että salissa jossa luennoidaan , riittää vettä ja mikeissä  virtaa...  Saatan ottaa selfien Esa Saarisen kanssa tai Ben Furmanin... no en taida kehdata pyytää....

  Perjantaisin joskus siivoilen tai vietän aikaa aikusten lasteni kanssa.  Miksi perjantait ovat vapaat?  Minulle sattui sellaienen kummallinen juttu viitisen  vuotta sitten.  Heräsin keskellä yötä siihen, ettei oikean käden etu-ja keskisormeni tuntenut mitään. Ravistelin aikani, mutta tunto ei palautunut.  Lääkärille ja lihassähkötutkimuksiin patistivat.  Hermopinne.  Neljä kuukautta saikkua ja kovat ukaasit, etten  missään nimessä saa loukata sillä ajalla kättäni, sillä sormet saattavat jäädä koukkuun.  Kesä oli kuuma ja muuta ei saanut tehdä, kuin lukea kirjaa... Hermot kasvoivat takaisin.  Töitä en lopettanut, mutta sen verran vähensin, että käsi ehtii palautua aina viikonloppuisin.  Sen vuoksi minulla on perjantait vapaat.

  Kaikenlaista.  Kaksi viikkoa ja sitten uleekin mieleinen perjantai... Lähdemme mieheni kanssa etelään, koska emme pitäneet vasta kuin kaksi viikkoa kesälomaa...

  Siitä myöhemmässä vaiheessa...