30

  Hääpäivä

  Niin saapui taas päivä, jolloin muistot palaavat.  Siitä ihanasta ja jännittävästä päivästä, jota ei pysty ennustamaan, ei sitten millään, miten se tulee menemään.  Ainakaan sitä ihan ensimmäistä, nimittäin hääjuhlaa.   Muistan, kuinka oli jännittäviä päiviä siitä, että saadaanko auto käymään... meille oli nimittäin joku " ystävällinen" tyyppi keksinyt laittaa hiekkaa hääautomme tankkiin, muutamaa päivää ennen juhlia...  Onneksi saimme sen hoidettua ja auto oli käytössämme.  On muuten vieläkin.  Ihana babyblue Mustang, eli musse !

  Paikka jossa häitä vietimme, oli omakotitalo Teiskossa.  Siitä talosta oli tehty juhlatalo. Se oli kolmikerroksinen, mutta pienissä häissä ihan ok.   Edellisenä iltana olimme järjestelemässä paikkaa ja pesimme ison määrän uusia perunoita juhliimme, myös sulhanen osallistui. Teimme asiat pitkälti itse.  Mieheni veli vamisti meille ruuan ja kyllä se kakkukin sai  koristeensa.  Sitä miettii, kun on katsellut muutaman hääjuhlaojelman, että en olisi  todellakaan halunnut kuluttaa sellaista määrää energiaa siihen, kuinka mietitään monta kuukautta sitä ja tätä... juhlat kuitenkin olivat meidän näköisemme.

Tosin vieraat jakautuivat eri kerroksiin, eli sellaista yhtenäisyyttä emme saaneet aikaiseksi, mitä yleensä häissä tapahtuu, että kaikki ovat samassa salissa ja hääpari istuu edessä.  Emme sitä oikeastaan kyllä halunneetkaan...

  Häävaatteet oli hankittu ajoissa ja työkaverini avustuksella sain kauniin kampauksen ja kaikki sujui hienosti.  Tytär sai myös oman vaaleanpunaisen kimpun pikkuruusuja...

  Häät olivat Messukylän vanhassa kivikirkossa, jossa oli niin kylmä, että polvilumpiot tärähtelivät... vaikka olikin heinäkuun neljäs!  Mutta kuitenkin senverran lämmintä oli, että katto alhaalla lähdimme kirkolta kohti Teiskoa.  Taisimme sen kuitenkin jossain vaiheessa laittaa suojaamaan kampausta ja välillä oli vähän kylmäkin...

  Mitään kummallisuuksia ei häissämme tapahtunut.  Söimme ja nautimme yhdessäolostamme.  Haitarimusiikki toi tunnelmaa ja uskon että kaikilla oli mukavaa.  Omat sukulaisemme tulivat pikkubussilla yhdessä, joka oli kätevästi ajateltu, kun maalta tullessa on varmasti kaikille mukanaolleille helppoa!

 Tytär lähti samaisella bussilla juhlien jälkeen mammalle ja papalle hoitoon, sillä meille oli jo seuraavana aamuna varattu matka Lontooseen.

  Häitä voidaan juhlia niin monella tavalla... isosti tai pienesti, sillä ei loppujen lopuksi ole kyllä mitään merkitystä.  Tärkeä päivä, tottakai, mutta tärkeimpinä kuitenkin olen pitäny kaikkia niitä päiviä sen hääpäivän jälkeen.

  Jokainen hääpäivä, nyt 23. on ollut tärkeä, milloin missäkin...