53

  Jotain tarttis tehdä...

  Kun alkaa kaatua kaikki päälle kotona, siis ei nyt ihan kirjaimellisesti, paitsi vaatekomerossa.  Jokaisessa huoneessa on joku paikka, jonka päällä on jotain käsittämätöntä asiaan kuulumatonta tavaraa.  Kaikella on paikkansa, mutta ei meillä.  Keittiö on jossakin sellaisessa järjestyksessä, että kaikki astiat ovat aina samassa paikassa, mutta muuten saattaa löytyä ihan ylimääräistä, sieltä mistä ei pitäisi.

  Mietin kummissani, että miksi tavaralla on niin voimakas tarve olla meillä?  Se voisi jo muuttaa meiltä pois.  Kun en tarvitse, enkä käytä sitä, miksi se vaan on ja pysyy tuossa ja vie tilaa..

  Olohuoneen kirjahylly on kiusannut minua jo aika kauan.  Kirjoja joita siinä hyllyssä on jokseenkin lukemattomia , heh, hauska vitsi, no olen joitain lukenutkin...mutta siis liikaa.  Vanhoja tietosanakirjoja, joita joskus kovin hartaasti kuukauden kirjoina aikanaan kerätty, ja tuskin koskaan tarvittu.  Nykyään kun kaiken tiedon saa netistä!!

  Sarjakuvasarjoja, Viivi ja Wagner kirjoista en raaski luopua, joitain Kingin kirjoja on mieheni kerännyt,niitä en anna pois, mutta lähes kaikki muut voisin kyllä antaa jonnekkin.  Olen kyllä vienyt kirjastoonkin kirjoja, ja ottavat he niitä mielellään.

  No entäs vaatteet?  Mitään vaatetta en oikeastaan ole jälkeen kaivannut, jonka olen pois pistänyt, mutta aina muutaman miettimisen jälkeen vasta.  Nuoret eivät ole sidoksissa vaatteisiin nykyään, he ostavat ja myyvät huoletta.  Itsellä on joku kummallinen tunnearvo hyvin?sopivaan vaatteeseen, ja vaikka ei sopisikaan.

  Lahjaksi saadut tavarat ovat myös ongelma.  Tuskin lahjan antaja  edes muistaa, että on jonkun ruukun tuonut, mutta jotenkin tuntuu, ettei saatuja tavaroita saa antaa pois...
 
  Kävimme viikonloppuna viiskymppisillä.  Siellä oli ihana järjestys.  Mitään ei ollut liikaa.  Oli siistiä ja tyylikästä.  Oli tilaa hengittää.  Tuli taas heti sellainen olo että haluan myös kaiken turhan pois!

  Ei meillä kaaosta ole, mutta liikaa silti pientä sälää.  Tuttu tunne?