55

  Olipa erilainen päivä
 

  Yleensä sunnuntaina nukutaan pitkään, tehdään aamupala,ja lueskellaan rauhassa lehtiä sun muuta leppoisaa.  Viime pyhänä oli vähän erilaista.

  Söimme pikaisen aamupalan , ja sitten piti vähän katsella, mitä vaatteita sitä pukisi päälleen. Oli yhdet rippijuhlat ja yhdet viisikymppiset samana päivänä.

  Olen niin huono noissa vaateasioissa. Olen niin kateellinen miehille, jotka vaan ottavat jonkun paidan ja kravaatin ja se sama musta puku päälle.  Matalat, mukavat kengät ja sitten vaan menoksi.

  Eipä mene meidän naisten jutut samalla tavalla.  Kuulun kyllä niihin naisiin, jotka eivät ihan kamalasti kuluta aikaa itsensä laittelemiseen, mutta viisi vuotta on hiukset kasvaneet pituutta ja nyt edellisenä päivänä juuri serkkuni leikkasi ne puolipitkiksi.  Nyt piti myös vähän hiuksiakin laittaa.  Mutta hyvä leikkaus ei paljon vaadi, ja olinkin yllättävän vähällä vaivalla ihan yhteiskuntakelpoinen.

  Rippijuhlissa kuhisi porukaa, meillä oli vajaa tunti aikaa kun seuraavat juhlat kutsuivat.  Tarjottavat maistuivat aivan taivaallisilta ja varsinkin suklaakakku suli suorastaan suuhun.  Nuoret olivat venähtäneet pituutta ja huomattiin taas kuinka aika vaan kuluu nopeasti.

  Seuraavaan kohteeseen pääsimme kyydillä.  Sielläkin saimme voileipäkakkua ja makeaa.  Totesimme, että vanha aika on tullut takaisin, koska muistan tätini hääjuhlat, joissa myös tarjottiin voileipäkakkua, joka oli sentään 60-luvulla !!!!  Piilotin sen television taakse, koska luulin että se on makeaa kakkua...ei oikein alle 5-vuotiaalle maistunut.

  Näimme myös lyhyt elokuvan jossa perheen poika 7 vuotta sitten oli esiintynyt.  Kaikki henkilöt kuolivat. Aika surullinen tarina, noin 50-vuotis juhlassa esitettynä...

  Yleensä mieheni lähtee viiden aikoihin pyöräilytunnille ja syömme sen jälkeen, mutta nyt kekkerit kestivät sen verran kauan, että hän jätti sen väliin ja kävimme nopeasti kaupassa.

  Emme normaalisti käy kovinkaan usein kirkossa, mutta nyt mieheni täti ja serkku olivat siellä esiintymässä.  Lähdimme Sana -soi nimiseen iltaan.  kirkko edustaa minulle lähinnä ristiäisiä, rippijuhlia, häitä tai hautajaisia.  Kaunista musiikkia, joka soi ihanasti kirkon korkeuksissa.

  Siellä oli myös pariskunta, joka kertoi lapsensa menettämisestä.  Uskomatonta, miten sellaisesta voi yleensä päästä yli.  He kertoivat, kuinka tämä tyttö oli laulanut heidän lomamatkallaan Maan korvessa  laulua monta kertaa ja opettanut sitä sisarelleenkin. Seuraavana päivänä hänet oli surmattu.

  Se laulu esitettiin myös tämän tarinan jälkeen.  Varmasti jokaisen kurkkua kuristi...

  Taas saimme syödä.  Anoppi oli tehnyt katkarapupiirakkaa ja kalkkunapiirakkaa.  Vatsa möyri jo valmiiksi päivän herkuttelujen jälkeen.  Osaksi kaipasi "oikeaa" ruokaa ja osaksi vaan niin erilaista syötävää  ollut koko päivä.

  Kotona sitten grillasimme kalaa ja söimme taas.

  Kaikenkaikkiaan kummallinen päivä kaikkinensa.  Ihminen on tapojensa orja, mutta ne tutut  tavat luovat turvallisuutta ja vähän tylsyyttäkin.

  Odotan silti taas sitä tavallista sunnuntaita,  sillä ensisunnuntaina menemme äitiäni onnittelemaan yli sadan kilometrin päähän.  Istutaan autossa ja istutaan kylässä ja taas autossa.

  Sitten tuleekin jo pääsiäinen.  Siitä sitten myöhemmin.