35

  Vain elämää

  Tässä en tarkoita tv-sarjaa, enkä laulua jolla on sama nimi.  Tarkoitan että tämä kaikki on vain elämää.  Kaikkineen iloineen ja murheineen.  Joskus iskee alakulo ja riittämättömyyden tunne.  Toisinaan jalat eivät millään meinaa pysyä maan pinnalla.  Auringonpaiste saa hymyn huulille ja jotenkin tuntee olevansa kuin pieni lapsi , joka on kesälomalla, eikä ole kiire minnekkään.  Voi istahtaa keinuun ja lukea postista tulleeen lehden tai kesken jäänyttä kirjaa.  Istua hiljaa ja kuunnella lintujen laulua ja koirien haukuntaa.  Jossakin kaukana menee autoja ja lasten ääniä kuuluu naapurista.  Asettelen itseni parempaan asentoon ja ajattelen olevani kaiken tämän ulkopuolella.  Velvollisuudet eivät paina.  Pari tuntia ihan yksin.  Haen sisältä piirustusvälineet ja piirrän mitä mieleen juolahtaa... Joskus niistä tulee ihan kelpokuvia, usein vaan mielen viivaa paperilla, sen kummempaa päämäärää vailla.

  Kävelen viileällä nurmikolla paljain varpain.  Haen muutaman vaselman pensaasta ja palaan keinuun istumaan.  Olen huono keskittymään, varsinkin lukiessa.  Joskus joudun lukemaan saman sivun monta kertaa uudelleen, koska korvani keskittyvät kuuntelemaan jotain kaukaa tulevaa ääntä.  Usein en muista ollenkaan mitä olen lukenut ja saan taas lukea uudelleen ja taas kyllästyn.

  Menen keittämään kahvia.   Pyykitkin olivat jo peseytyneet ja kaipaavat kuivumaan ripustamista.  Ne siinä kahvin tipuessa ehtii mukavasti viedä ulos kuivumaan.  Par voileipää kahvin kanssa riittää tällä kertaa syömiseksi.  Jos nälkä kasvaa liian kovaksi, en siedä yhtään mitään tai ketään lähelleni, varsinkaan yhtään puujalkavitsiä ei kestä alhainen verensokeri siinä tilanteessa.

  Eilen oli kova nälkä.  Tuli huono olo.  Piti lähteä kaupungille ja mennä johonkin kahvilaan käymään, mutta totesin että jotain on syötävä jo sitä ennen tai murhaan jonkun... en voi ymmärtää kuinka nälkä voi aiheuttaa sellaisen ärsyyntymisen olotilan, mutta se on todella inhoittavaa, kun tietää, että jo muutkin siitä kärsivät....

  Joskus nukun huonosti.  Tiedättehän tunteen kun kaikki maailman asiat ovat siinä päässä pyörimässä, eikä mistään hyvästä saa kiinni.  Kaikki asiat ovat negatiivisia ja paisuvat vielä kamalammiksi yön pitkinä tunteina. Kuinka ihminen voi yöllä ajatella niin paljon ja niin ikäviä...  aamulla on kuin lyötynä, ei saa mistään kiinni  ja fiilis kompuroi joka askeleella...

  Sitten taas välillä kaikki tuntuu niin fantastiselta ja mahtavalta.  Nukkuu kuin pieni porsas, ja vaikka radio soi korvan vieressä, ei siihenkään tahdo herätä.   On niin onnellinen kaikesta ja kaikista.

  Kyllä välilä tulee sellainenkin mieleen että eläimenä olis aika paljon helpompi olla.... Ei tarvitsisi miettiä päällepantavaa. Millaiselta koti näyttää,  Millä tuulella olen tänään.   Mitä ruokaa laittaisin.  Näyttääkö hyvältä, iloiselta, väsyneeltä, surulliselta, olenko hyvä siinä ja tuossa, teenkö asiat oikein vai väärin, olenko tarpeeksi sosiaalinen, teenkö tarpeeksi töitä, että saan laskut maksettua, olenko hyvä ammatissani, olenko tarpeeksi sitä tai tätä, osaanko elää, liikunko tarpeeksi, syönkö oikein vai huonosti, kierrätänkö, soitanko liian kovaa radiota, ärsytänkö naapureita, olenko hyvä äiti, vaimo, ystävä....

  Olisinko lintu  ja lentäisin vain etelän lämpimään......