37

  Kesä

  Aurinko on hellinyt meitä viimeiset pari viikkoa, vaikka on jo elokuun loppupuoli meneillään.  Odotukset keväällä ovat aina korkealla ja ainakin minä ajattelen ottavani kaiken irti kesästä.  Aikaisemmin otin aina matot pois lattiasta kesällä.  Nurmikkoa tuli niin paljon sisälle, että oli tuskaa repiä isoa mattoa ison pöydän alta ja taas rullata sitä takaisin.  10-hengen pöytä on aika iso kuitenkin.  Välillä olen sitä jo lyhentämässä, koska se on enemminkin nykyään lehtiä täynnä.  Me kun syödään kesällä kaikki ateriat ulkona, aamukahvista lähtien.  Mutta sitten kun tulee jälkikasvu puolisoineen/ kavereineen, niin äkkiäkös on taas istuimille tarvetta.  Nautin todellakin siitä kun on paljon porukkaa pöydän ympärillä.  Mutta siitä huolimatta me mieheni kanssa syömme ulkona.  Muu väki haluaa olla viileässä sisätiloissa..

  Kun meillä on kesällä vapaata, tänä kesänä kaksi viikkoa, emme lähteneet tällä kertaa mihinkän reissaamaan.  Viikko olisi vielä käytettävissä...ja aikomus olisi lähteä äkkiä jonnekkin.  Mutta niin kauan kun aurinko paistaa, käynnistämme vanhan avopiilimme ja lähdemme ajelemaan.  Niin siellä Tallinnassa kyllä käytiin kääntymässä, muttei muuta pidempää reissua tehty. Viimeviikonloppuna, kun äitini ja veljeni kävivät kyläilemässä, piti vähän mammastia käydä ajeluttamassa kylillä.  Harmaat hapset hulmuten hän istui etupenkillä....ajattelin siinä takana istuessani, että vanhalle ihmiselle pienetkin erilaiset tekemiset saavat piristystä siihen tylsään turvalliseen ja  tavalliseen arkeen, joka kotona on vastassa.

  Kesä on lyhyt, eikä sitä missään nimessä halua tuhlata sisällä .  Olkoot sitten vähän kämppä sekaisin tai murusia pöydällä, haluan ottaa talteen sen lämmön, mikä suinkin on mahdollista.  Nyt kun työt ovat jo alkaneet, saa palella sisällä, kun ilmastoinnit puhaltavat täysillä. Ulkona lempeä lehmänhenkäys hellii heti neljän jälkeen pientä ihmistä.  Eipä siinä muuta tarvita.

  Vaatteet ovat ihmisillä aika pieniä kesäkaupungilla...rohkeita ihmisiä, jotka pukeutuvat pikkushortseihin, vai miksi niitä nykyään kutsutaan...  Jännä juttu , että discot ovat yökerhoja ja shortsit microja.?  ei tässä enää mukana tahdo pysyä... puhelin on kännykkä, ruoka on mättöö, tietokone on läppäri, fillaria ei saa sanoa fillariksi jne,  no niin no...

  Kesä oli aikanaan uimahullun aikaa, hyvä ettei räpylät alkaneet kasvaa jalkoihin, kun joka päivä piti päästä järvelle uimaan.  Nykyään ei enää uiminen kiinnosta,  ja jos kiinnostaa, niin veden tulisi olla vähintään 22 asteista ja ranta tyhjä, ettei nyt kukaan vaan näe... sitä vanhemmiten tulee vielä niin ujoksikin, ettei millään kehtaa uimapuku päällä julkisesti rannallekkaan.  Uimahalli on jotenkin eri asia.  Saati sitten bikineissä. Nounou.

  Ulkona syöminen, siis oikein pois kotoa, on myös kiva juttu.  Tammelan torilla käytiin grillissä syömässä makkaraperunat.

  Se kun on aika kallista touhua, vaikka täytyy sitä nyt välillä ravintolassakin käydä, mutta kun se oma grillimestari tekee niin hyvää ruokaa ja minä tykkään tehdä salaatteja ja muita sörsseleitä siinä sivussa, eikä tartte lähteä mihinkään.  Aina armoton mietintä, mikä se paikka nyt olisi, johon haluaisi mennä.  Hintalaatu-suhde pitäisi olla kohdillaan ja paikka kiva ja ulkoterassi.  Usein päädymme sinne kotiterassille naapureiden iloksi grillituoksuja levittämään...

  Kesä on ohi virallisesti, kun koulut alkavat, mutta ilmastollisesti tuntuu kesä vielä jatkuvan, ainakin tänään helleraja vielä rikkoutuu...ihanaa!

  Kesää on vielä jäljellä...ainakin hetkinen...nautitaan lämmöstä, ei valiteta!

 

 

  36

  Sunnuntai

  Viikonpäivä, joka jostain syystä ei ole lempiviikonpäiväni.  Se on lapsena ollut se kyläilypäivä, jolloin tuli sukulaisia tai tuttavia käymään.  Jos menimme sellaiseen kylään, jossa ei ollut lapsia, se oli oikeastaan suoranaista tylsyyttä.   Seuraavana päivänä tuli arki ja sen velvolisuudet, ja ehkä vähän aamulla väsyttikin.  Naapurissa kyläillessä myöhään, isä kantoi minut kotiin, hyvä palvelu sinänsä...

  Kouluikäisenä sunnuntait olivat ainoita vapaapäiviä, kunnes myös lauantain koulupäivät lopetettiin ja tuli 5-päiväinen kouluviikko.  Se tiesi lauantai siivousta tai lepomista.  Äitini kysyi; leivotko vai siivoatko?  Useimmin leivoin.  Muita vaihtoehtoja ei sitten ollutkaan.  Esim. Makaatko iltapäivään  vai pelaatko...

  Siivouspäiväksi lauantai sitten moneksi vuodeksi jäikin, vain tottumuksesta.  Sama kai se nyt on minä päivänä siivoaa, mutta kun silloin on aikaa, vaikka toisaalta ehtisi hyvin arkenakin töiden jälkeen ne pari mattoa ravistaa ulkona.  Tavat ovat tulleet jäädäkseen ja se luo ehkä tietynlaista turvallisuutta, ainakin lapsille, että asiat tehdään samalla tavalla.

  Olen vähän sunnuntai-allerginen... Silloin kun muutin manseen, mieheni oli yrittäjä, ja aina sunnuntaisin töissä.  Jos tuli vieraita, kävimme häntä morjestamassa työpaikalla, koska hänen työpäivänsä päättyi vasta yhdeksältä, ja siihen liittyvät siivoushommelit ym työhön liittyvät jutut oli tehtävä työpäivän lopuksi.    Kylässä kävin sitten lasten kanssa keskenämme ja kaikissa juhlissakin, koska mieheni oli "aina" töissä viionloppuisin.

  Sunnuntait tietää myös aina tietysti sitä, että henkisesti huomenna on työpäivä.  Sitä ei tietenkään aktiivisesti koko ajan ajattele, mutta kuitenkin se siellä takaraivossa nakuttaa...

  Nykyään vietän yksikseni parisen tuntia sunnuntaisin kotona, koska mieheni lähtee yleensä pyöräilemään salille.  En tiedä johtuuko se siitä, että kun hän aina lähti sunnuntaisin töihin, tulee itselleni pieni masennus siitä, ettei olekkaan koko päivää kotona.  Tietysti voisin itsekin tehdä jotain  vastaavaa, mutta jostain kumman syystä sellainen ei nyt meikäläiseen ollenkaan iske.

  Olen tullut ulkopuoliseksi kaikelle isossa porukassa tehtävälle aktiviteetille.  Kuntosalit varsinkin ahdistavat erityisesti.  En viihdy, eikä nyt vaan yksinkertaisesti kiinnosta.

  Vuosi sitten kun sunnuntaisin veimme pojan aina linja-autoasemalle, kun hän palasi lomilta takaisin armeijaan, oli sekin sellainen asia joka lisäsi sunnuntai-illan tylsyyttä.

  Olen joskus lukenut, että tutkitusti  sunnuntai on pahin päivä viikosta.  Uskon sen kyllä ehdottomasti.  Nykyään sunnuntai on siinä mielessä kiva päivä, että tytär, joka on muuttanut pois kotoa, tulee sentään usein kotiin syömään.

Kivoin päivä on perjantai!

Hyvää alkuviikkoa, kaikesta huolimatta!

  35

  Vain elämää

  Tässä en tarkoita tv-sarjaa, enkä laulua jolla on sama nimi.  Tarkoitan että tämä kaikki on vain elämää.  Kaikkineen iloineen ja murheineen.  Joskus iskee alakulo ja riittämättömyyden tunne.  Toisinaan jalat eivät millään meinaa pysyä maan pinnalla.  Auringonpaiste saa hymyn huulille ja jotenkin tuntee olevansa kuin pieni lapsi , joka on kesälomalla, eikä ole kiire minnekkään.  Voi istahtaa keinuun ja lukea postista tulleeen lehden tai kesken jäänyttä kirjaa.  Istua hiljaa ja kuunnella lintujen laulua ja koirien haukuntaa.  Jossakin kaukana menee autoja ja lasten ääniä kuuluu naapurista.  Asettelen itseni parempaan asentoon ja ajattelen olevani kaiken tämän ulkopuolella.  Velvollisuudet eivät paina.  Pari tuntia ihan yksin.  Haen sisältä piirustusvälineet ja piirrän mitä mieleen juolahtaa... Joskus niistä tulee ihan kelpokuvia, usein vaan mielen viivaa paperilla, sen kummempaa päämäärää vailla.

  Kävelen viileällä nurmikolla paljain varpain.  Haen muutaman vaselman pensaasta ja palaan keinuun istumaan.  Olen huono keskittymään, varsinkin lukiessa.  Joskus joudun lukemaan saman sivun monta kertaa uudelleen, koska korvani keskittyvät kuuntelemaan jotain kaukaa tulevaa ääntä.  Usein en muista ollenkaan mitä olen lukenut ja saan taas lukea uudelleen ja taas kyllästyn.

  Menen keittämään kahvia.   Pyykitkin olivat jo peseytyneet ja kaipaavat kuivumaan ripustamista.  Ne siinä kahvin tipuessa ehtii mukavasti viedä ulos kuivumaan.  Par voileipää kahvin kanssa riittää tällä kertaa syömiseksi.  Jos nälkä kasvaa liian kovaksi, en siedä yhtään mitään tai ketään lähelleni, varsinkaan yhtään puujalkavitsiä ei kestä alhainen verensokeri siinä tilanteessa.

  Eilen oli kova nälkä.  Tuli huono olo.  Piti lähteä kaupungille ja mennä johonkin kahvilaan käymään, mutta totesin että jotain on syötävä jo sitä ennen tai murhaan jonkun... en voi ymmärtää kuinka nälkä voi aiheuttaa sellaisen ärsyyntymisen olotilan, mutta se on todella inhoittavaa, kun tietää, että jo muutkin siitä kärsivät....

  Joskus nukun huonosti.  Tiedättehän tunteen kun kaikki maailman asiat ovat siinä päässä pyörimässä, eikä mistään hyvästä saa kiinni.  Kaikki asiat ovat negatiivisia ja paisuvat vielä kamalammiksi yön pitkinä tunteina. Kuinka ihminen voi yöllä ajatella niin paljon ja niin ikäviä...  aamulla on kuin lyötynä, ei saa mistään kiinni  ja fiilis kompuroi joka askeleella...

  Sitten taas välillä kaikki tuntuu niin fantastiselta ja mahtavalta.  Nukkuu kuin pieni porsas, ja vaikka radio soi korvan vieressä, ei siihenkään tahdo herätä.   On niin onnellinen kaikesta ja kaikista.

  Kyllä välilä tulee sellainenkin mieleen että eläimenä olis aika paljon helpompi olla.... Ei tarvitsisi miettiä päällepantavaa. Millaiselta koti näyttää,  Millä tuulella olen tänään.   Mitä ruokaa laittaisin.  Näyttääkö hyvältä, iloiselta, väsyneeltä, surulliselta, olenko hyvä siinä ja tuossa, teenkö asiat oikein vai väärin, olenko tarpeeksi sosiaalinen, teenkö tarpeeksi töitä, että saan laskut maksettua, olenko hyvä ammatissani, olenko tarpeeksi sitä tai tätä, osaanko elää, liikunko tarpeeksi, syönkö oikein vai huonosti, kierrätänkö, soitanko liian kovaa radiota, ärsytänkö naapureita, olenko hyvä äiti, vaimo, ystävä....

  Olisinko lintu  ja lentäisin vain etelän lämpimään......

  34

  Loman loppu

  Kaksi viikkoa lomalla.  Noin aikana se ei tunnu kovin pitkältä ajalta, mutta uskon että se riippuu paljon siitä, mitä sen kahden viikon aikana tekee...

  Kotona ollessa ehkä heräilee vähän myöhemmin, syö rauhallisesti aamupalaa ja ottaa muutenkin aika hissukseen.  Mies nyt kuitenkaan ei malttanut ihan lötkötellä, vaan halusi harrastaa pyöräilyä ja kävi salilla, mutta itse olin kyllä suhteellisen laiskana.

  Omat harrastukseni ovat muutenkin jääneet aikalailla kirjoitteluun ja piirtelyyn.  Jostain kumman syystä liikkuminen on ollut erittäin tökkivää...

  Jonkun verran tuli sentään käveltyä ja kun kaupungissa ollaan ja kesätapahtumia täällä riittää, niitä sitten jonkun verran kävimme katsastamassa.

  Tallinnan reissukin tuli tehtyä.  Ihan sellainen pikainen pyrähdys, mutta yksi yö paikan päällä kuitenkin.  Hotelli sijaitsi lähellä vanhaa kaupunkia, joka oli kätevää, varsinkin silloin kun ei ollut sitä sateenvarjoa mukana...  Ilmat suosivat kuitenkin lomaamme siellä.  Poislähtiessä alkoi juuri sataa kaatamalla, kun uudet lomailijat saapuivat.
   Vanha kaupunki on kyllä ihana.  Sen muhkuraiset kadut ja tunnelma on niin rauhallinen.  Ihmiset kävelevät hitaasti ja nauttivat menneen ajan lumosta.  Siellä on osattu huomioida se myös tarjoilijoiden vaatetuksessakin.  Ihmiset maksavat mukisematta kalliit juomansa kun saavat sen nauttia  sen ajan havinassa...

  Laivalta sitten kannetaan selkä vääränä... tai siis vedetään kärryissä.... halvempaa kaljaa maihin...itseäni se enimmäkseen nolottaisi...mutta jokainen tekee omat ostoksensa.

  Kesä on ollut viileä ja sateinen, mutta kaikkea kasvaa nyt ihan valtavasti.  Viinmarjoja, viinirypäleitä, vadelmia ja mustikoita, jotka ovat tosin vielä metsässä....

Tänä vuonna emme tehneet suunnitelmia kesäloman varalle.  Hieman pelkäsin, että tulee sellainen olo, että päivät menevät siihen, että käydään kaupassa ja tehdään ruokaa ja se on sitten siinä.  No teimme kaupungissa kävelyretkiä, mm kävimme Näsilinnassa joka on ny komeudessaan ihan käymisen arvoinen paikka.  Tosin olimme siellä maanantaina, jolloin museopuoli on kiinni, mutta lounastimme hyvää salaattia.  Huomionarvoista oli myös kätevä tarjotin, josta ei lähtenyt lautaset eivätkä lasit liikenteeseen. Pinta oli hieman matta, siinä pysyi hyvin kaikkiastiat  paikoillaan.  :D

  Parit ukkoset ja sateet, mutta myös kukkaisviikolla osunut kukkaiscruising oli kiva kokemus.  Ajelimme Ratinasta Keskustorille.  Tosin tämä oli jo toinen kerta, mutta yhtä hauskaa on välillä olla itse kulkueessa, kuin katsella sitä ...

  Työt alkoivat, mutta ei niin kiireisenä, kuin kuvittelin.  Enhän tätäkään olisi muuten ehtinyt kirjoitella....


Seuraavaa lomaa odotellen...