4.
 
  Ostoksilla

  Heti sanottava, että en ole shoppailija ollenkaan.  Kaupassa käyminen  on jotenkin turhauttavaa. Varsinkin jos pitää mennä ruokakauppaan, eikä ole mitään tietoa siitä, mikä mahtaa olla illan ruoka, On lähes mahdotonta keskittyä siihen, mitä pitäisi ostaa..
  Vaateostoksista puhumattakaan.

  Eilen lähdin tyttäreni kanssa ostoksille.  Piti ostaa minulle housut ja jos mahdollista, kengät.  Otin sovitettavaksi  kolmet housut.  Ensimmäiseksi tulee vastaan peilit, jotka todellakin ovat joka paikassa astetta suurentavat, sellaiset Linnanmäellä olevat pilapeilit, josta näkee aivan liian monesta suunnasta itsensä.  Meinasin jo siinä vaiheessa luovuttaa, mutta tytär vahti verhon ulkopuolella etten karkaa..
  Eipä siinä muu auttanut, kun ahtaa päällensä housuja vuorotellen.  Loppujen lopuksi mikään niistä ei ollut sellaisia hurraahuutoja aiheuttavia, mutta ajattelin päästä vähällä ja valitsin yhdet.  Kassalle päästyäni niistä puuttui hinta, ja tietysti ne olivat reilusti kalliimmat, kuin ne jotka piti olla niitä halvempia.  Joten päädyin jättämään ne kauppaan, koska oikeastaan en niitä välttämättä tarvinnutkaan....

Kenkäkaupassakin kävimme, ja yhdet ihan kivat ja hyvät jalassakin, mutta itku ja hammasten kiristys, en niitäkään kuitenkaan sitten jostain syystä ostanut itselleni.  Joten saldo melkein kolmen tunnin pyörimisestä oli; väri  hiuksiini ja vitmineja.  Roskapusseja ja jääpalapusseja tyttärelle ja kävimme syömässä.   Mutta hauskaa oli.
 Miehet usein ihmettelevät naisten tapaa käydä kaupassa.  Sovitetaan monia vaatteita, eikä osteta mitään.  Silti ollaan ihan tyytyväisiä lopputulokseen.  Ehkä se tyytyväisyys on rahansäästö, tai vaan se sosiaalinen kanssakäyminen tyttären kanssa yhdessä.

Mitähän sitä tekis tänään ruokaa.....