2.

Naisen elämää.

Olimme viikonloppuna äitiäni onnittelemassa syntymäpäivän johdosta. Mittarissa 83v.  Oikeastaan teimme leipomuksia  sunnuntaita varten, kun hänelle tuli vieraita.  Siivooja oli käynyt jo torstaina ja nyt teimme juustokakkua ja paistoimme pari pellillistä pizzaa suolapaloiksi.
  Kun katselin äitiäni, ajattelin naisen elämää siinä mielessä taas eri tavalla, miten aikakaudet ovat muuttuneet.  Kun hän oli pieni, hänen kotonaan ei ollut edes vesijohtoa, vaan vesi kannettiin kaivosta.  Viemärinä toimi ämpäri, joka kannettiin ulos. Ulkohuussi oli navetan takana ja sauna lämmitettiin kerran viikossa. Koulu oli kolmen kilometrin päässä, johon hän pienenä 7-vuotiaana käveli myös kovina pakkasina ja pimeinä aamuina metsän reunaa pitkin. Ei auttanut pelätä.
  Perunoita istutettiin koneella ja syksyllä sato korjattiin . Perunan nostolomalla lapset tekivät sitä työtä kuin aikuisetkin.  Heinäpellolla nostettiin heinä seipäille kuivumaan.
  Teini-ikää ei varsinaisesti siihen aikaan edes tiedetty olevan. Polkupyörällä tansseihin 10km päähän ja takaisin ja sieltä se oma mies sitten löytyi. Yli 50 vuotta avioliittoa.
   Kotona tehtiin kaikki itse. Kaalit perunat sipulit kurkut ja tomaatit, itsekasvatettuna. Jopa kukat siemenestä taimiksi ja niistä puutarhaan... hyvin hoidetut nurmikot ja pensaat. Moitteettoman puhtaat ikkunat ja tiskiallas aina tyhjä.  Mustat viinimarjapensaat josta tehtiin mehut ja omenoista hillot, kurkuista etikkakurkut talveksi.   Appelsiinit ja Banaanit olivat uutta herkkua, muuta ei juuri tiedetty ulkolaisista hedelmistä.
  Ruoka tehtiin itse alusta loppuun. Läskisoosia, jauhelihakastiketta, silakkalaatikkoa, kaalilaatikkoa...  Lihapiirakoita ja nakkeja. Ei ollut siloin hampurilaisia eikä pizzoja...
  Vaatteetkin tehtiin itse. Hameet takit ja housutkin.  Kudottiin villapaidat ja sukat ja lapaset.
  Televisiosa oli mustavalkoinen kuva.  Kanavia oli kolme ja nekin piti käydä vaihtamassa televisiosta, ei ollut kaukosäätimiä.
  Lauantaisin siivottiin ja leivottiin ja käytiin saunassa joka oli ulkorakennuksessa. Siinä samassa se oli jossa ulkovessakin.
 
Aika paljon on elämä muuttunut.

Muistan sen kun meille tuli väritelkkari ja pakastin. Muistan kun nauhoitimme c-kaseteille Nuorten sävellahjasta musiikkia, jos ehti painaa äänityksen päälle... ja kyllä se harmitti jos juontaja alkoi puhua jo päälle kun musiikki vielä soi...

Oliko aika ennen jtenkin yksinkertaisempaa...ei ollut vapaa-aja ongelmia, aina oli tekemistä.  Jos ei muuta, lähdimme naapurikylään pyörällä käymään. Sinne oli vain noin 30 kilometriä ja takaisin samantien.  Me emme edes kotona kertoneet, että sinne lähdimme...ei ollut kännyköitä.  Kun ei tullut rahaakaan mukaan niin ei edes juotavaa voinut ostaa kioskilta perille pästyämme...  Ei tullut ajateltua lähtiessä...
  Nyt pitää olla koko ajan tavoitettavissa...