9

  Vihko

  Kyllä vaan, olen ihan hulluna vihkoihin.  Mielellään paksua paperia, joka imee paljon vesiväriä ja on vähän tönkkö.  Autas, kun pitäisi alkaa siivota tai tehdä ruokaa, kaivan taas sen vihkon esiin, ja hups huomaan , että olen  taas puoli tuntia sutannut siihen kaikenlaista.  Kaikki alkoi siitä kun ilmoittauduin eräälle Sandy Talarmon pitämälle  kurssille Tampereen keskustassa...  Meille jaettiin ihanat paksusivuiset vihkot ja mustat tussit , joissa oli kapea kärki.  Kun meille annettiin aihe, oli pääni aivan tyhjä. Jos sinne olisi heittänyt pingispallon, siellä se olisi poukkoillut...Pelkkää valkoista paperia ...pelottavaa, mutta niin ihanaa.  Valkoinen uusi sivu, mitähän siinä on hetken päästä...

Sitten siellä mainittiin zentangle. ?  En ollut ikinä kuullutkaan, mutta sama asia kun puhut puhelimessa (sopii vielä paremmin aikaan ennen kännyköitä, koska et voinut liikkua, vaan piti istua pöydän vieressä) ja alat piirrellä jotain kuvioita...ja se vaan jatkuu ja jatkuu..löysin Pinterestistä sen loppumattoman zentangle-maailman.  Mielettömän hienoja, taidokkaita ja mielikuvituksellisia piirroksia.  Into piukassa siitä kaikesta kekseliäisyydestä.   Kaksi vihkoa jo täynnä zentanglea.


Kun annetaan vaan ajatus, ei ole ihan helppo siirtää sitä paperille.  Varsinkin kun aikaa alkoi olla edellisitä piirusteluista jo monta vuotta.  Se vaan oli unohtunut jonnekkin.  Kritiikki iskee päälle vaikka sitä vihkoa ei tarvitse ikinä näyttää kenellekkään...   Mutta sitten se vaan yhtäkkiä löytyi, oma juttu. Ja se jatkuu ja jatkuu ja vie päivittäin mennessään ja on ihanaa!

Uppouduin Pinterestissä myös taiteeseen muutenkin, pikkutarkkoihin täysin valokuvauksellisiin maalauksiin.  Se oli niin koukuttavaa...ja sitten tule se hetki, kun ajattelee, ettei itse osaa yhtä hyvin...mutta kun haluaisi osata!

Vahingossa löytyi myös Journal.   Mitähän sekin oikeasti tarkoittaa?, ei sen väliä, mutta kaksi vihkoa pursuaa jo kaikkea mahdollista ja mahdotonta...

Vihko.  Kokeiltu on kaikenlaista....  Viimeisin on teepussitaidetta. Annoin teepussien kuivua, purut pois sisältä ja saumat varovasti auki.  Väri on vienon kellertävää ja paperi hentoa.  Liimailin niitä vihkoon...mitä siitä vielä tuleekaan..

Testattu on; hiusvärejä, marja-aroniaa, smoothieta, teetä, kahvia, kanamunankuoria, amarylliksen lehtiä, kävyn suomuja, olen painanut "kukkia" jäävuorisalaatin kannalla, sipulilla, tomaatilla, simpukan kuorella...hedelmäpussilla saa jännää verkkoa....

Vesiväreillä on viimeaikoina tullut tehtyä kaikenlaisia kortteja ja uusi tuttavuus on minulle ennen tuntemattomat acryylivärit...en oikein tiennyt miten niillä maalataan, ehkä sekin selviää.   Tykkään kuitenkin enemmän vesiväreistä, koska sen päälle on helppo piirtää tussilla.

Kumpa aika vielä riittäisi kaikkeen ja riittäähän se kun jättää jotain muuta tekemättä...  ;)

Sandy kiitos että palautit kurssillasi  luomisvimmani !

  8

  Laivalla

  Loma vietetty.   Päädyimme seilaamaan kohti Tukholmaa  ja päivän verran ihan kaupunkia ympäri kävellen.  Siinä käy sitten aina sillä tavalla, että kun otetaan puffetti ja aamiaiset, tulee ahdettua itseensä jos jonkinlaisia sörsselejä.  Itse en ahtaa niitä kaikkia samalle lautaselle, niinkuin monella näytti olevan tapana.  Enkä myös syö perunoita enkä lihapullia, kun en niitä oikein kotonakaan tahdo syödä.

  Siinä oli sitten ensin kalapöytää ja salaatteja, meren eläviä ja susheja ynnä muita katkarapuja ja mätiä.  Lämmintä ruokaa en enää lopulta edes jaksanut hakea... paitsi tietysti jälkiruokaa, koska jokainenhan sen tietää, että kaikilla naisilla on jälkiruokamaha erikseen!

Seuraavana aamuna sai taas syödä aamiaista.  Siellä nuoret kehuskelivat, kuinka oli ollut hauska ilta, mitään he eivät muista ja näkyipä jollakin tyttöparalla olevan otsakulmassa valkoinen side, johonkin sitä oli varmaan törmätty...

  Päivä Stocholmissa meni joutuisasti.  Onhan tuo iso kaupunki Tampereeseen verrattuna.  Kävelemistä riitti, mutta tuuli oli senverran kovaa, että siirryimme sujuvasti metrolla paikasta toiseen.  Olen tosi huono shoppailija, enkä sattunut mitään erityistä tarvitsemaan, niin emme todellakaan käyneet kaupoissakaan.  Paitsi tietenkin kauppahallissa.
  Päätimme käydä ABBA the Museumissa.  En ole varsinaisesti museo ihmisiä, mutta oli hauska kuunnella musaa samalla ja olihan siellä nostalgiaa... Ai niin aurinkolasit kutenkin päätin ostaa, kun olivat halvat ja niissä luki ABBA  :)

Ehdimme sopivasti takaisin laivaan.  Mies sanoi vasta laivaan ehdittyämme, että jäi vielä 7 minuuttia aikaakin.... Jos sen olisin tiennyt, olisin varmasti ollut jo ihan hermoilemassa, että ehdimmekö aikanaan mutta onneksi hän ei sitä minulle kertonut.  Siinäkin taas oli se miehen ja naisen ero...en ehkä ihan noin viimetippaan olisi jättänyt palutamme.  Samassa laiva sitten lähti kohti kotia.

  Iltaohjelmaakin kävimme katsastamassa ja olihan siellä kova meno päällänsä.....
 
 Laivalla on ihan hauska käydä silloin tällöin, irroittaa köydet ja antaa vähän arjen jäädä taakse.  Aika menee aina vaan niin nopeasti kun on mukavaa...

Huomenna taas työn touhua, mutta onneksi kohta on Pääsiäinen.  Ai niin kerrankin kun valmistauduimme, että meillä  voisi käydä  trulleja virpomassa, niin vain kerran ovikello soi ja saimme vitsan... missähän ne kaikki oikein lentelivät...?

  7

  Lomalle !

  Hiihtoa ajattelin tässä muutama vuosi sitten aloittaa ihan uudelleen alusta.  Siitä taitaakin olla jo kolmisenkymmentä vuotta, kun nakkasin sukset ulkorakennuksen vintille ja ajattelin silloin, että ei enää ikinä!  Sitten sain alennusmyynneissä hepulikohtauksen ja ostin suksipaketin satasella.  Siihen kuuluivat kaikki tarpeellinen, myös monot... en silloin tajunnut että monot ovat lähes suksikohtaiset.  Silloin oli sellaiset ruskeat nahkamonot joita pidettiin ihan vaan muutenkin, kun ne olivat mukavat jalassa villasukkien kanssa.

  No niin, sukset jalassa sitten siinä huojuin kuin olisin ollut humalassa... jonnekkin se tasapaino vaan hävisi.  Pohjiin oli liimattu jonkin sortin teipit.  Ajatusmaailmaani ei oikein mahtunut että teipit pohjassa yleensä voi ollenkaan hiihtää, mutta vähän aikaa paikallani hiihtäen, jo alkoi luistaa... Tuntui yllättävän vaikealta aloittaa ja pysyä pystyssä.  Tyttären mielestä paras hiihtoretki ikinä oli kun äiti kaatui niiin pienessä mäessä.  Totta puhuaksen kaadoin itseni kun vauhti kiihtyi liian kovaksi.

  Laskettelureissu meni vähän paremmin.  Anopin vanhoilla suorilla pistin menemään.   En osannut yhtään lasketella, tekniikka oli aivan hakusessa, mutta pysyin kuitenkin pystyssä.  Siitäkään ei ihan lempiharrastusta kuitenkaan kehkeytynyt, pelotti ihan liikaa mäen päällä.  Silloin kun itsesuojeluvaisto puskee päälle , kaikki hauskuus lajista häviää.

  Polkupyöräilyä olen piensetä saakka kyllä harrastanut, mutta siitäkään en kyllä mitään urheilua halua itselleni.  On ihanaa haistella keväisin uuden kesän lupausta,  Aikakausittain on aivan mahtavaa katsella ojan pientareella keltaisia kevätkukkia, lupiinimerta ja tuoksuvaa tuomea  ja aivastella sitten loppmatkan...  mutta sekin on rajoittavaa, koska en uskalla ajella alamäkiä.  Lukonmäki on aivan liian jyrkkä.  Tuskin jaksan sen kävellä taluttamallakaan.   Sitten joku vääräleuka sanoo, että olis helpompi kävellä ilman tuota pyörää!  Tai luistelee rullaluistimilla vauhdilla ohitseni ylös...  Puhumattakaan sitten ajamalla alas...

  Äkkilähtöjä saa joskus aika halvalla etelään.. Viimeksi lähdimme vailla määränpäätä Kreetalle.   Aivan sama millaisessa hotellissa sitä yönsä viettää..mutta osuipa kohdalle ihan viiden tähden hotelli, vaikkei sillä mitään väliä ollut, mihin sattumalta oltaisiin päästy.

Tästä nyt voisi vetää johtopäätöksen, että hiihtoreissu, laskettelureissu, tai Ranskan ympäriajo ovat poissa laskuista.

  Ai niin, Laivalle on aina hauska lähteä,  Joskus pääsee Tallinnaankin kuulemma parilla kympillä.


  Voishan sitä joskus lähtee toisenkin kerran laivalla Tallinnaan :D

  6
 
Askarteluja


Kun aloittaa joitain omasta mielestä kivaa, siitä ei sitten tahdo oikein irrottaa.  Innostuin mutama vuosi sitten tiffany-lasitöistä, ihan oikeasti.  Ostelin kaikenlaisia ja värisiä laseja.  Tein perhosia ja kuppeja ja kippoja, ikkunan koristeita, servettitelineitä lahjoiksi, pörriäisiä , mitä nyt ikinä voi keksiä lasista tehdä.  Sitten tuli tökki!  Se harrastus jäi ihan kokonaan. Tarvikkeita kyllä on olemassa ja voisin aloittaa sen ihan milloin vaan uudelleen.

Vuosia sitten virkkailin jopa sängynpeitteen ja verhokin ja kaikenlaista pientä.  Kävin jopa nypläyskursseillakin...huhhuh   ompelukoneen kanssa en koskaan oikein ole päässyt sinuiksi.  Lanka menee aina sykkyrälle kankaan toiselle puolella ja muutenkaan me emme ole yhteistyöhaluisia olleet koneen kanssa, se homma töksähtää aika nopeasti.

Sitten innostuin tutkimaan vesiväripiirroksia ja zentanglea, ja nyt olen niihin aivan koukussa... Teen huviksen kortteja ja vihkoja koristelen vesiväreillä ja niistä kyllä tulee vähintäänkin persoonallisia...

Pinterestistä löysin Journal-nimisen sivun, ja niistä innostuneena nyt on jo kolmas sellainen söhellysvihko jo täyttymässä...

Tytär sanoikin kerran että hauskaa kun aina innostun niin hirveesti kaikesta ja usein ne sitten jää keskenkin...

On ihanaa innostua!

  5

 Siivoilua

  Naiset ja miehet siivoavat ja tekevät asiat eri tavalla, no se ei ole yllätys, mutta joskus sitä kummastelee..  Mies kun alkaa esimerkiksi tiskata, hän tiskaa alusta loppuun kerralla. Ja sitten siirtyy seuraavaan tehtävään.
  Kun nainen alkaa touhuta, hommat keskeytyvät aika monta kertaa.   Esimerkiksi jos alkaa järjestellä  jotakin kaappeja tai laatikoita, sieltä löytyy aina jotakin mukavaa. Lehtiä on pakko selailla,mutta  valokuvat koukuttavat kyllä ehdottomasti eniten.  Voi kuinka ihania nuo lapset olivat pienenä, kaihomieli pysäyttää ja lamaannuttaa hetkeksi kaiken.  Tiskit odottavat.  Laitetaanpas pyykit koneeseen.    Kortteja on kiva säilyttää ja niitä selaillessa siinä muistellessa aika kuluu hurjan nopeasti. Vaatekaapin sisältö on kaikki sängyn päällä, mutta juuri nyt ei huvita niitä aloittaa lajitella...
  Kahviakin tekee välillä mieli keittää ja siinä se pölynimuri odottelee käyttäjäänsä.  Sitten ystävä soittaa ja hups, siinä meni taas puoli tuntia... pyykitkin pitää välillä ripustaa kuivumaan.  Kauppaankin pitää ehtiä, ennen kuin se menee kiinni ja laittaa ruoka alulle, leipoisikohan vaikka sämpylöitä... Imuri jaksaa kylä odottaa... tiskivesi ehti jo jäähtyä, mutta lasketan se pois ja lisätään kuumaa vettä.    Vaatteet ovat vielä levällään, no vielä on aikaa...

Ja niin sitten jostain kummallisesta syystä ja seurauksesta, vaatteet tungetaankin takaisin kaappiin, ehtiihän ne huomennakin...

Kaikki muut hommat tulee tehtyä yllättäen ja koti on taas ihan moitteettomassa kunnossa...

Mistähän joku onkaan keksinyt sen tippaleipäaivot termin...? Aika osuva!

Hyvää siivouspäivää!

  4.
 
  Ostoksilla

  Heti sanottava, että en ole shoppailija ollenkaan.  Kaupassa käyminen  on jotenkin turhauttavaa. Varsinkin jos pitää mennä ruokakauppaan, eikä ole mitään tietoa siitä, mikä mahtaa olla illan ruoka, On lähes mahdotonta keskittyä siihen, mitä pitäisi ostaa..
  Vaateostoksista puhumattakaan.

  Eilen lähdin tyttäreni kanssa ostoksille.  Piti ostaa minulle housut ja jos mahdollista, kengät.  Otin sovitettavaksi  kolmet housut.  Ensimmäiseksi tulee vastaan peilit, jotka todellakin ovat joka paikassa astetta suurentavat, sellaiset Linnanmäellä olevat pilapeilit, josta näkee aivan liian monesta suunnasta itsensä.  Meinasin jo siinä vaiheessa luovuttaa, mutta tytär vahti verhon ulkopuolella etten karkaa..
  Eipä siinä muu auttanut, kun ahtaa päällensä housuja vuorotellen.  Loppujen lopuksi mikään niistä ei ollut sellaisia hurraahuutoja aiheuttavia, mutta ajattelin päästä vähällä ja valitsin yhdet.  Kassalle päästyäni niistä puuttui hinta, ja tietysti ne olivat reilusti kalliimmat, kuin ne jotka piti olla niitä halvempia.  Joten päädyin jättämään ne kauppaan, koska oikeastaan en niitä välttämättä tarvinnutkaan....

Kenkäkaupassakin kävimme, ja yhdet ihan kivat ja hyvät jalassakin, mutta itku ja hammasten kiristys, en niitäkään kuitenkaan sitten jostain syystä ostanut itselleni.  Joten saldo melkein kolmen tunnin pyörimisestä oli; väri  hiuksiini ja vitmineja.  Roskapusseja ja jääpalapusseja tyttärelle ja kävimme syömässä.   Mutta hauskaa oli.
 Miehet usein ihmettelevät naisten tapaa käydä kaupassa.  Sovitetaan monia vaatteita, eikä osteta mitään.  Silti ollaan ihan tyytyväisiä lopputulokseen.  Ehkä se tyytyväisyys on rahansäästö, tai vaan se sosiaalinen kanssakäyminen tyttären kanssa yhdessä.

Mitähän sitä tekis tänään ruokaa.....

3.

Muotia

Silloin kun minä olin nuori...

Oli Hai-saappaat, lahkeet aseteltiin takaa sisälle saappaan varteen ja etuosa roikkui ulkopuolella. Kylläpä kuulostaa typerältä...mutta niin me teimme.  Housut olivat niin leveät, kuin vaan kankaasta pysyti tekemään. Joskus lahkeissa oli tähtiniittejä tai jotakin ommeltuja kuvioita.  Farkut pestiin pariin kertaan ennen käyttöä. Yleensä saunan alalauteella juuriharjalla.  Myöhemmin tulivat kivipestyt, lumipestyt, hiekkapestyt yms  farkut, jota en koskaan ostanut, kun kuulemma eivät kestäneet mitään, kun olivat valmiiksi jo kulutetut.  Kampa takataskussa.  Talvella pitkä takki.

  Meillä oli kauluspaidat joissa oli todella kunnon kaulukset.  Talvella kaulukset levitettiin puseron päälle ja mansetit käännettiin hihojen päälle myös näkyviin.  Usein myös käytettiin kudottuja villa slipovereita. Ne oli reikäkuviollisia.  Äitini teki minulle ja serkulleni samanlaiset punaiset pitkät villatakit. Sitten kaikki luulivat meitä siskoksiksi.

Retu-kengät oli kyllä myös pakko saada ja ne olivat todella miellyttävät jalassa. Tummanruskeat vakosamettiset.  Kun taas paksupohjaiset kiilakorkoiset kengät saivat usein nilkat muljahtelemaan.

Hiukset rullattin makkaralle piippaussaksilla ja luomissa kunnon siniset luomivärit.  Joskus ripsiväri oli luonnottoman neon-sinistä tai jopa punaista.  Huulikiiltoa teimme itse kun ostettu loppui. Se oli todella kiilto!

Musiikki soi lujaa pikkuisista kasettimankoista.  Oli Fredi, Kirka, Kaseva, Hullujussi, Rauli Badding Somerjoki, Juice,... Alice Cooper, David Bowie, Gary Glitter...

Nyt on tekoripset, huulitäytteet, hiusten pidennykset,geelikynnet...

Oikeastaan oli hienoa elää 70-luvulla teiniaikaa...en haluaisikaan nyt olla teini...

2.

Naisen elämää.

Olimme viikonloppuna äitiäni onnittelemassa syntymäpäivän johdosta. Mittarissa 83v.  Oikeastaan teimme leipomuksia  sunnuntaita varten, kun hänelle tuli vieraita.  Siivooja oli käynyt jo torstaina ja nyt teimme juustokakkua ja paistoimme pari pellillistä pizzaa suolapaloiksi.
  Kun katselin äitiäni, ajattelin naisen elämää siinä mielessä taas eri tavalla, miten aikakaudet ovat muuttuneet.  Kun hän oli pieni, hänen kotonaan ei ollut edes vesijohtoa, vaan vesi kannettiin kaivosta.  Viemärinä toimi ämpäri, joka kannettiin ulos. Ulkohuussi oli navetan takana ja sauna lämmitettiin kerran viikossa. Koulu oli kolmen kilometrin päässä, johon hän pienenä 7-vuotiaana käveli myös kovina pakkasina ja pimeinä aamuina metsän reunaa pitkin. Ei auttanut pelätä.
  Perunoita istutettiin koneella ja syksyllä sato korjattiin . Perunan nostolomalla lapset tekivät sitä työtä kuin aikuisetkin.  Heinäpellolla nostettiin heinä seipäille kuivumaan.
  Teini-ikää ei varsinaisesti siihen aikaan edes tiedetty olevan. Polkupyörällä tansseihin 10km päähän ja takaisin ja sieltä se oma mies sitten löytyi. Yli 50 vuotta avioliittoa.
   Kotona tehtiin kaikki itse. Kaalit perunat sipulit kurkut ja tomaatit, itsekasvatettuna. Jopa kukat siemenestä taimiksi ja niistä puutarhaan... hyvin hoidetut nurmikot ja pensaat. Moitteettoman puhtaat ikkunat ja tiskiallas aina tyhjä.  Mustat viinimarjapensaat josta tehtiin mehut ja omenoista hillot, kurkuista etikkakurkut talveksi.   Appelsiinit ja Banaanit olivat uutta herkkua, muuta ei juuri tiedetty ulkolaisista hedelmistä.
  Ruoka tehtiin itse alusta loppuun. Läskisoosia, jauhelihakastiketta, silakkalaatikkoa, kaalilaatikkoa...  Lihapiirakoita ja nakkeja. Ei ollut siloin hampurilaisia eikä pizzoja...
  Vaatteetkin tehtiin itse. Hameet takit ja housutkin.  Kudottiin villapaidat ja sukat ja lapaset.
  Televisiosa oli mustavalkoinen kuva.  Kanavia oli kolme ja nekin piti käydä vaihtamassa televisiosta, ei ollut kaukosäätimiä.
  Lauantaisin siivottiin ja leivottiin ja käytiin saunassa joka oli ulkorakennuksessa. Siinä samassa se oli jossa ulkovessakin.
 
Aika paljon on elämä muuttunut.

Muistan sen kun meille tuli väritelkkari ja pakastin. Muistan kun nauhoitimme c-kaseteille Nuorten sävellahjasta musiikkia, jos ehti painaa äänityksen päälle... ja kyllä se harmitti jos juontaja alkoi puhua jo päälle kun musiikki vielä soi...

Oliko aika ennen jtenkin yksinkertaisempaa...ei ollut vapaa-aja ongelmia, aina oli tekemistä.  Jos ei muuta, lähdimme naapurikylään pyörällä käymään. Sinne oli vain noin 30 kilometriä ja takaisin samantien.  Me emme edes kotona kertoneet, että sinne lähdimme...ei ollut kännyköitä.  Kun ei tullut rahaakaan mukaan niin ei edes juotavaa voinut ostaa kioskilta perille pästyämme...  Ei tullut ajateltua lähtiessä...
  Nyt pitää olla koko ajan tavoitettavissa...


 

Tässä se nyt lähtee. Eka Blogi!
  Tervetuloa vaan lukemaan jos kiinnostaa kaikenlaiset taiteilut kaikenlaisilla väreillä sun muilla yrteillä... Aika rajattomasti lähtee juttuja kehittymään ja monenlaisia tekniikoita käyttäen.
  Olen myös vähän pohdiskelija, on niin paljon ihmeellistä tässä elämässä.  Ensin olet sellainen pieni rääpäle, joka ei edes tiedosta olevansa olemassa. Sitten opetellaan ja hetkessä teininä tiedetään kaikesta kaikki.  Kunnes tulee aikuisuus ja huomataan etten tiedä mistään mitään. Teinit tietävät todellakin paljon enemmän monesta asiasta.  70-luku ei olekkaan se paras vuosikymmen...vaikka tietysti musiikki oli ehdottomasti parasta.   Mutta kun nyt niitä musiikin eri lajeja on niin paljon, ettei niistä herranen aika ymmärrä mitään. Muotikin on ihan jotain muuta ja se vaihtuukin ihan vähän väliä.  Housun lahkeet eivät olekkaan enää niin leveät kuin kankaasta sai ommeltua... ne muistuttavat lähinnä potkuhousuja ilman jalkaterää...ihmettelen, miten ne saa yleensä jalkaansa.
   Elokuvissakaan ei enää osaa sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Kaikki on jotenkin niin erikoisen yliluonnollista, paitsi Suomalaiset elokuvat, jotka ovat kyllä aika jämähtäneitä, mutta kuitenkin huumorilla ja varsinkin aika roisilla  sellaisella höystettyjä.

Valkoinen tyhjä sivu on jotenkin kiehtova. Uudet tyhjät vihkot huutavat hyllyssä ja kynät alkavat kutittaa sormia. Jotain pitää taas värkätä.  Niille jotka eivät koe olevansa ollenkaan "taiteellisia" on oikeastaan turha omia räpeltelyjä näyttääkään.  Kaikki kauneus on tietysti katsojan silmissä, tai sitten ei.  Jos joku olisi sanonut , että teen joskus omia blogisivuja, olisin varmasti kippurassa nauranut, mutta tämä alkaa jo nyt tuntua melko jännittävältä puuhalta. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Tarkoitan, että en sitten taas innostu ja kyllästy nopeasti, niinkuin yleensä.
 Olen myös eksynyt Pinterestin ihmeelliseen loppumattomaan maailmaan, ja jotain omia piirroksiani sielläkin julkaissut. Siellä sitten on vaikka mitä. Käsittämättömän upeita juttuja ihmiset osaavatkin tehdä.  Ja ne kekseliäät jutut, joita vain nainen voi keksiä...
  Alla ja taustalla on kuva joka syntyi hetken mielijohteesta, kun löysin kirpputorilta vanhoja nuottikirjoja. Sitten vaan liimaa vesiväriä ja tussilla kiemurtelmaan.   Että tälläisiä juttuja.
 Tänään oli hyvä päivä. Mittari nousi lämpötilassa, tosin auringon siihen suoraan paistaessa jopa kahteenkymmeneen asteeseen.  Renkaat on vaihdettu autoon ja huomenna suunta kohti Turkua, ei nyt ihan Turkuun asti, mutta sinnepäin. Moro!  :D