69



                                Talo maalla



Tytär osti talon.  Kolmessa päivässä ideasta omistajaksi.  Se on nopeaa toimintaa todellakin.  Itsekin olin aikanaan aika nopea käänteissäni.  Tein päätöksiä intuitiolla ja useimmat niistä olivat loistavia, toiset vähemmän...

Uskallusta ja intoa vaatii asuminen maalla, kun muuttaa kerrostalosta.  Tyttäreni tuntien, hän on erittäin sinnikäs, kun jotain haluaa.  Silloin pienenä hän halusi koiraa niin kovin että sydäntä särki.  Nyt hänellä on koira.  Itsekin joskus mietin koiraa meille, mutta aina se vaan on jäänyt.  Tykkäämme matkustella ja ajattelin, että sitten sille pitää olla hoitaja. Tietysti tyttäret olisivat hoitaneet...
Toinen tytär kun muutti pois täältä meiltä kilometrin päästä, hän hankki kaksi kissaa.

Elämä näköjään heittelee ... me sen mukana täällä ihmeissämme katsomme vierestä.

Itse muutin kolmekymppisenä ihan maalta kaupunkiin.  Kuvittelin, että se olisi jotenkin hienoa.  No enpä tiedä, harvoin käyn oikein kaupungilla, ja silloin tulee mieleen , kuinka mukavaa ja haasteellistakin olisi asua maalla.  Kaipaan kyllä rauhaa ja hiljaisuutta...en koirien kiljuntaa naapurista, tai uteliaita katseita ohi kulkiessa.  Mutta näillä mennään.

Ehkä joskus vielä asun siellä Etelä-Dakotassa maalla... Kukaan ei voi tietää :)

                              68



Uusi aika



Tässä sitä nyt ollaan oltu jo elokuun viimeisestä päivästä lähtien niin sanotusti vapaalla.  Tosin väliaikaisesti tein puolitoista kuukautta kokeellisesti henkilökohtaisen avustajan hommia.  Tai oikeasti olin kyllä varautunut olemaan kauemminkin töissä, mutta yhteensattumat veivät työnantajani muille seuduille.

Olen nyt harrastanut kaikenlaista..  Macramepunontaa, sukan kutomista, kun vihdoin opin kantapäänkin.  Kirjoittamista ja vaikka mitä ...  Kumpa vaan tietäisi, mitä sitä isona alkaisi tekemään.
Vaihtoehtoja kyllä on vaikka kuinka.  Ei silloin vaan kun olin sen ikäinen, kun olisi pitänyt ammattia miettiä.  Silloin vaihtoehdot olivat amiksessa kampaaja, kokki tai ompelija. Nyt niitä on mielettömän paljon erilaisia, joista ei ole edes pienintä hajua, mitä eri ammattinimikkeet oikeasti edes tarkoittavat.

Viimeaikoina on kiinnostuksen kohteena ollut hortonomi.  Kirjoitin ensin hormilogi, mutta se oli kummisetäni leikillinen ammattinimike, koska hän oli nuohooja  :D

Olen aina tykännyt kasveista, kukista ja nyt viimeaikoina myös viininkasvatus on ollut kiinnostuksen kohteena.  Koska sitä viinimarjaa nyt vuosi sitten tuli niin paljon.

On ollut aikaa miettiä.  On aikaa tunteilla ja herätellä itseään miettimään, mitä oikeasti haluaa.  Kun on samaa työtä todellakin tehnyt 40v ei ole ihan niin helppoa ajatella, että alkaisi tehdä työtä, jolla on työnantaja, työkavereita, loma-ajankohdat, joista ei lipsuta... olenko oikeasti siihen edes valmis?

Kirjoitan paljon ja kaikenlaista. Pidän kirjaimista, en numeroista.

Olen uuden edessä ja voin kertoa, että se oikeasti vähän jännittää.  Onneksi olen ollut SYT-kassan jäsen, että saan kuitenkin rahakorvausta menetetystä työajasta. Vitsivitsi...