60

  Tulla joksikin..

  Olenko valmis?  No en varmasti, ja tuskin koskaan edes tulen valmiiksi, keskeneräisyys on hyvä, koska voi aina kehittyä.

  Kehitys on mielenkiintoinen asia, se on tavallaan vaan sitä, että on oppinut jotain tekemään paremmin, enemmän ja ehkä useammin.  Kehitys voi vaan joskus pysähtyä.  Tulee jotain mielenkiintoisempaa tai hauskempaa tekemistä.
  Lapsesta kehittyy aikuinen.  Mutta se tapahtuu itsestään, silti kaikki aikuiset eivät käyttäydy "aikuismaisesti".  Miksi edes pitäisi?  Jos tunnet olevasi nuori, iästäsi huolimatta, niin onhan se hieno juttu.  Mutta jos kysyt sitä omilta lapsiltasi, on se aika noloa...Omien lasten mielestä vanhempien kuuluu käyttäytyä kuin aikuiset.  Teinit  nolostuvat, jos oma äiti tai isä tanssii julkisesti, laulaa tai hassuttelee.  Vaikka sisällä on se lapsenmielinen aikuinen,  ei sitä  aina pysty peittämään.

  On ihanaa kun lapset tulevat käymään kotiin ja saan kuunnella heidän juttujaan ja hassuttelujaan  ja saan olla siinä mukana.  Tunnen itseni nuoreksi.

  Olenko vanha, no en.  Ainakaan omasta mielestäni, ihmiset elävät nykyään satavuotiaiksi...  Mutta se on tosiasia, että tietyissä asioissa olen auttamattoman vanha.  En ymmärrä sitä kakkea somehössötystä... Twitterit, Snapchatit?, Tinderit sun muut... liian lujaa tulee koko ajan muuta ja uutta.  Mutta mulle kyllä riittää tämä facebook. Enkä usko että sielläkään viitsi enää kovin kauvaa pyöriä.  Tylsältä sekin on jo alkanut tuntua.

  Tulenko joksikin joskus?  Enpäs usko.  Minä olen minä, ja sillä siisti.