keskiviikko 18. toukokuuta 2016



  60

  Tulla joksikin..

  Olenko valmis?  No en varmasti, ja tuskin koskaan edes tulen valmiiksi, keskeneräisyys on hyvä, koska voi aina kehittyä.

  Kehitys on mielenkiintoinen asia, se on tavallaan vaan sitä, että on oppinut jotain tekemään paremmin, enemmän ja ehkä useammin.  Kehitys voi vaan joskus pysähtyä.  Tulee jotain mielenkiintoisempaa tai hauskempaa tekemistä.
  Lapsesta kehittyy aikuinen.  Mutta se tapahtuu itsestään, silti kaikki aikuiset eivät käyttäydy "aikuismaisesti".  Miksi edes pitäisi?  Jos tunnet olevasi nuori, iästäsi huolimatta, niin onhan se hieno juttu.  Mutta jos kysyt sitä omilta lapsiltasi, on se aika noloa...Omien lasten mielestä vanhempien kuuluu käyttäytyä kuin aikuiset.  Teinit  nolostuvat, jos oma äiti tai isä tanssii julkisesti, laulaa tai hassuttelee.  Vaikka sisällä on se lapsenmielinen aikuinen,  ei sitä  aina pysty peittämään.

  On ihanaa kun lapset tulevat käymään kotiin ja saan kuunnella heidän juttujaan ja hassuttelujaan  ja saan olla siinä mukana.  Tunnen itseni nuoreksi.

  Olenko vanha, no en.  Ainakaan omasta mielestäni, ihmiset elävät nykyään satavuotiaiksi...  Mutta se on tosiasia, että tietyissä asioissa olen auttamattoman vanha.  En ymmärrä sitä kakkea somehössötystä... Twitterit, Snapchatit?, Tinderit sun muut... liian lujaa tulee koko ajan muuta ja uutta.  Mutta mulle kyllä riittää tämä facebook. Enkä usko että sielläkään viitsi enää kovin kauvaa pyöriä.  Tylsältä sekin on jo alkanut tuntua.

  Tulenko joksikin joskus?  Enpäs usko.  Minä olen minä, ja sillä siisti.





perjantai 6. toukokuuta 2016



  59

  Minkä ikäinen olet?

  Se on hassu lause.  Mitä se kertoo ihmisestä? Ikä,  mitä se on, elettyjen vuosien määrä.  Olet elänyt paljon kauemmin kuin joku muu, tai joku toinen on paljon vanhempi kuin sinä olet.   Toinen ihminen vaikuttaa vanhemmalta kuin näyttää tai käyttäytyy, mutta mikä on se mittari, miltä pitäisi minkäkin ikäisenä näyttää, tai miten käyttäytyä.
  Noh, tietysti aikuinen ihminen, siis ihminen joka ei enää käy peruskoulua tai ammattikoulua, tai lukiota, on mielestäni jotensakin aikuinen. Ainakin virallisesti.  Aikuinen ihminen käy ehkä ja toivottavasti työssä, saa palkkaa, ja elää itsenäistä elämää.  Tekee ruokaa, pesee vaatteensa ja elää arkea, joka on tavallisesti aika tylsää ja turvallista.

  Kuinka vanha olet?  Olen elettyjen vuosien ikäinen.  En tiedä, millaista on olla vanhempi, enkä nuorempi enää kai edes haluaisi olla.  No ehkä muutaman vuoden, mutta en missään tapauksessa enää teini.  Olisi kamalan vaikeaa osata niin paljon asioita, joita teinit nykyään jo osaavat.  He käyttävät erilaisia tietokonesovelluksia, joita en tässä vaiheessa edes luettele, koska en muista niitä...

  Facebookiin lapseni yllyttivät minut noin 5 vuotta sitten ( siitä tuli ilmoitus sivulleni; olet ollut  juuri nyt 5 vuotta facessa, onneksi olkoon)  Huh, olenpas ollut jo kauan sielläkin ihmetelemässä aikuisten ystävieni elämää.  Aluksi en uskaltanut juuri mitään sinne edes kirjoittaa, koska ajattelin että kaikki maailman ihmiset sen näkevät, mutta vähitellen olen jopa jakanut jotain juttuja ja olen pari vuotta kuulunut johonki ryhmäänkin.  Yllätyin, kuinka iäkkäämmätkin ihmiset sitä paljon käyttävät, luultavasti nuormmille on avautunut taas uusia paljon mielenkiintoisempia juttuja. Se face on heistä  varmasti jo vanhanaikaista.

  Kuinka aikuinen pukeutuu?  Silloin joskus kauan sitten aikuinen nainen pukeutui kokohameeseen ja mataliin kenkiin.  Ja hänellä oli käsilaukku ja ehkä huivi .  Nyt näkee aikuisia naisia ihan luonikkaasti kuljeskelevan kaupungilla tiukoissa leggingseissä ja T-paidassa, Samanlaisissa kuin teini-ikäiset tyttärensä.  Se on ihan ok. Mutta itse vaan en jostain syystä oikein osaa , eikä se ole mukavaa liikkua sellaisissa vaatteissa.  Takapuolen pitää peittyä!

  Mutta nyt kun katselee ympärilleen, takapuolen pitää näkyä ja sen pitää töröttää taaksepäin... huhhuh...Nuorilla on tekotissit ja tekokynnet ja tekoripset ja ja ja

  Eli on se helppoa olla nyt tässä ja nyt juuri tämän ikäinen.   Kunhan van olen sinut itseni kanssa.  Kenenkäs sitten?