57

  Onnistumisen iloa!

  Kun on lapsi, kaikki mitä oppii tekemään ensimmäistä kertaa on mahtavaa ja se on sitä vielä monta kertaa jälkeenkinpäin.  Aikuinen jotenkin unohtaa sen wou, tunteen liian helposti.  Aikuisen ihmisen elämä on arkista puurtamista.  Vaikka se makaroonilaatikko on aivan sairaan hyvää itsetehtynä , se nyt vaan on makaroonilaatikkoa.  Vaikka miksei sen äärelläkin voisi vähän tuulettaa, kun se taas onnistui niin hyvin...

  Päätin lähteä Marjo serkun yllytyksestä lusikkakorukursseille.  Kaikenlainen näpertely on aina hauskaa.  Niinpä eilen sitten valmistauduimme opettelemaan jotain ihan uutta.

  Oikeastaan ihan jännitti, kun astelin ovesta sisään ja katselimme koruja jotka näyttivät ihan mielettömän upeilta. Että parin tunnin päästä mekin olisimme luoneet jotain ihan uniikkia vanhoista lusikoista...

  Kyllä.  Kaikki ihmeelliset porat ja mankelit ensin pelotti ja mietitytti, että osaanko ollenkaan käyttää, tulivat yllättävän helposti tutuiksi.  Koko ajan oli sellainen pieni pelko puserossa siitä, että jotenkin möhlisi, eikä osaisi, mutta se on juuri sitä aikuisen turhaa pelkoa.  Ei vaan osaa heti heittäytyä.

  Kun saimme korut valmiiksi, oli ihan uskomattoman hieno fiilis.  Osasin tehdä jotain uutta. Ihan itse ja onnistuin yli odotusten.

  Se lapsen heittäytyminen ja kokeilu ja innostus tuntui poskien punoituksena ja hyvänä fiiliksenä siitä, että aikuinenkin oikeasti oppii tekemään kaikenlaista, kun vaan uskaltaa kokeilla.

  Eihän tämä nyt mitään elämää suurempaa ollut, mutta näin  "vanhemmiten " tälläinen kokemuskin on ihanaa eikä siihen mitään vapaana pudotus hyppyjä tarvita.

  Haluan mennä uudelleen !