58

  Ihme kevät

  Kaksi vuotta sitten samaan aikaan vappuviikolla  muistiinpanoissa luki, että ihana ilma, plussaa 21,4 ja aurinko lämmittää lisää...Tänään pari astetta plussan puolella ja koko päivän on satanut lunta, räntää ja vettä.

  Sometimes it snows in April.  Niin totta kuin Prince sen joskus kauan sitten kirjoitti ja sydämeen otti, kun sitä tällä viikolla olen kuunnellut...  Vasta 57-vuotiaana, vain vuoden minua vanhempana otti ja lähti.  Eipä sitä ymmärtää voi ja ehkä niin onkin parempi, ettei päiviensä ja vuosiensa määrää etukäteen tiedä.

  Ajattelin, mitä itse olen saanut aikaiseksi näiden vuosien aikana.  Kolme lasta. Yrittäjänä yli kolmekymmentä vuotta.  Siistejä päitä.

  Toiset tienaavat miljoonia ja saavat kultamitaleja ja kunniaa ja mainetta.  Maailmanmestaruuksia ja suitsutusta suurista keksinnöistä.  Heidät muistetaan vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja omista saavutuksistaan. Sellaista on ihmisen elämä.  Tänne synnytään ja täältä lähdetään. Jokainen.

  Mutta keväällä jotenkin se luonnon uusi tuleminen jaksaa aina kummastuttaa ja ilahduttaa.  Vaikka nyt onkin apea mieli ja kylmä ulkona niin huomenna voi olla jo toisin.  Pilvet vaan väistyvät ja lämmin tuuli puhaltaa, eiköhän se kesäkin sieltä piakkoin tänne ehdi.

  Kevät keikkuen tulevi.  "Oiva Pennanen"

  57

  Onnistumisen iloa!

  Kun on lapsi, kaikki mitä oppii tekemään ensimmäistä kertaa on mahtavaa ja se on sitä vielä monta kertaa jälkeenkinpäin.  Aikuinen jotenkin unohtaa sen wou, tunteen liian helposti.  Aikuisen ihmisen elämä on arkista puurtamista.  Vaikka se makaroonilaatikko on aivan sairaan hyvää itsetehtynä , se nyt vaan on makaroonilaatikkoa.  Vaikka miksei sen äärelläkin voisi vähän tuulettaa, kun se taas onnistui niin hyvin...

  Päätin lähteä Marjo serkun yllytyksestä lusikkakorukursseille.  Kaikenlainen näpertely on aina hauskaa.  Niinpä eilen sitten valmistauduimme opettelemaan jotain ihan uutta.

  Oikeastaan ihan jännitti, kun astelin ovesta sisään ja katselimme koruja jotka näyttivät ihan mielettömän upeilta. Että parin tunnin päästä mekin olisimme luoneet jotain ihan uniikkia vanhoista lusikoista...

  Kyllä.  Kaikki ihmeelliset porat ja mankelit ensin pelotti ja mietitytti, että osaanko ollenkaan käyttää, tulivat yllättävän helposti tutuiksi.  Koko ajan oli sellainen pieni pelko puserossa siitä, että jotenkin möhlisi, eikä osaisi, mutta se on juuri sitä aikuisen turhaa pelkoa.  Ei vaan osaa heti heittäytyä.

  Kun saimme korut valmiiksi, oli ihan uskomattoman hieno fiilis.  Osasin tehdä jotain uutta. Ihan itse ja onnistuin yli odotusten.

  Se lapsen heittäytyminen ja kokeilu ja innostus tuntui poskien punoituksena ja hyvänä fiiliksenä siitä, että aikuinenkin oikeasti oppii tekemään kaikenlaista, kun vaan uskaltaa kokeilla.

  Eihän tämä nyt mitään elämää suurempaa ollut, mutta näin  "vanhemmiten " tälläinen kokemuskin on ihanaa eikä siihen mitään vapaana pudotus hyppyjä tarvita.

  Haluan mennä uudelleen !  

  56

  Jos mies olis nainen ja nainen olis mies

  Tarkoitan tätä ihan noin niinkuin ulkomuodollisesti.  Mies olis karvaton ja parraton, mutta mies kuitenkin muuten.  Nainen olisi karvainen kauttaaltaan ja parrakaskin.  Miltähän se oikein tuntuisi.  Olen nyt viimeaikoina nähnyt ihan kummallisia unia.  En nyt tuollaista kuitenkaan.  Vaikka kerran näin unta että olin mies.  Se oli kyllä todella outoa.

  Välillä kadehdin miesten elämää ihan siltä osin, kuinka helppoa heillä on esim pukeutumisen kanssa.  Juhlat kuin juhlat, niin korkeintaan katsotaan paita ja mahdollisesti kravatti.  Se siitä

  Naisen puleutuminen on niin  monimutkaista, ettei siitä nyt tässä kannata edes alkaa ihmettelemään.

  Mutta että ei palelisi niin paljon olenkaan, jos olisi karvaiset sääret...

  Siinäpä lyhykäisyydessään ajattelemisen aihetta..