70

                 Paluu





Aikaa on kulunut ja paljon vettä virrannut Tammerkoskessa viime kerrasta.  Jotenkin uskoin tämän haihtuneen jonnekin kaukaisuuteen ja unohduksiin, mutta eipä ollutkaan.

Tässä on taas tapahtunut kaikenlaista. Hommat ovat muuttuneet pariinkin kertaan.

Joskus olin spontaani, enkä juuri miettinyt tekemisieni asioiden vaikutusta elämääni. Tai tulevaisuuteeni.  Nyt kun ikää on alkanut pahus vieköön kertyä enemmän, tulee jotenkin varovaisemmaksi.  Pohtii sitäkin, mitä muut meinaavat.  Vaikka eipä se muille elämäni pitäisi kuulua.

On kuitenkin otettava huomioon toisetkin.  Ainakin samassa osoitteessa asuvat ihmiset.  Mutta elämäni ei kovin radikaalisti muuttunut.

Luovuin autostani ja olen liikkunut viime aikoina julkisilla.  Ilmastoteko kai sekin tavallaan, mutta koin että vanhan ison auton vakuutukset ja ylläpito oli turhan kallista.  Kaikkeen tottuu.  Poikkileikkaus ihmisistä löytyy aamuliikenteen busseissa. Mielenkiintoisia keskusteluja kuulee puolessa tunnissa melkein päivittäin.


Nyt killun vähän " sen ja ton välillä"  En ole vieläkään päättänyt mikä minusta isona tulee.
Olen työkokeilussa vähän erilaisella alalla ja sekin kohta päättyy.

Mutta kun ei ole sellainen olo, että juuri tämä on sitä, mitä haluan tehdä.

Toisinaan mietin, että olinko sittenkin hullu, kun lopetin tutun työni, jota ainakin omasta mielestä osasin ihan sujuvasti.  Mutta ihmisen pitää haastaa itseään uusiin asioihin.  Sillä tiellä jatketaan.

Kuusikymppiä pätkähtää mittariin kohtapuoliin.  Peilistä katsoo aikuinen nainen.  Kilometrejä tullut jo talsittua.  En enää nuori tahtoisi ollakaan.

  Mielenkiinnolla uutta kohti.