67

                       Ovi sulkeutuu




Nyt olen sitten tullut siihen pisteeseen, että työt ovat loppumassa.  Olen irtisanonut liikkeeni ja lopetellut sopimuksia.  Aika mielenkiintoisia asioita tulee vastaan, haasteitakin.  Kaikki on hoidettava määräaikaan mennessä, eikä kaikkia määräaikoja voi millään muistaa.  Tulee törmäilyä, mutta niistä on kyllä yllättäen selvitty.  Muutama viikko vielä.

Olen kertonut vähitellen asiakkailleni, että lopetan.  Mielenkiintoisia kommentteja, "Mihin minä nyt sitten menen?"  Niimpä.    "Mitä nyt sitten aiot tehdä seuraavaksi?"   En tiedä...   " Jatkatko jossakin muualla?"  En.

Pelkäsin oikeastaan omia tunteitani, että liikuttuisin ja olisi vaikeaa sanoa jollekkin, joka on käynyt yli kaksikymmentä vuotta.  En sitten oikeastaan liikuttunutkaan.  Olen helpottunut.   Toisaalta pelottaa ihan hirveästi.  Se, että en ole enää tarpeellinen, en osaa, minua ei huolita, olen liian vanha (58v)    Toisaalta mietin, että olen ollut yli 40-v yrittäjä ja asiakaspalvelualalla.  Minuthan haluaisi jokainen töihin.  Yrittäjän luonne.  Vanha ,ei pieniä  lapsia.  Eikä jää jokaisesta nuhasta saikulle.  (mille saikulle?)

Olen usein miettinyt mitä minulle näistä vuosista sitten jää käteen.   Liikkeessä on vanhat kalusteet, kuluneet työvälineet ja muutama hylly.  Ei mitään arvokasta.
Monta ihmistä, monta tarinaa, hauskoja juttuja, kohtaloita ja elämänkokemuksia.  Kaikkea sitä sulassa sovussa.

Yksi ovi sulkeutuu, toivottavasti uusi avautuu... Jännityksellä odotan.